Myös kolmas Flamingo-albumi myi erittäin mukavasti, platinalevyyn asti, ja albumi onkin tilastoissa Hectorin kolmanneksi eniten myynyt levy. Levyn musiikillinen ilme on varsin erilainen edelliseen levyyn verrattuna, mikä on pitkälti uuden tuottajan Pave Maijasen ansiota. Tällä levyllä rytmit ja tyylilajit vaihtelevat varsin paljon, ja mukana on jälleen myös lainakappaleita. Soundeissa ellei aivan pääosassa, niin merkittävässä asemassa kuitenkin ovat Esa Kotilaisen haitari, samoin kuin muutamassa kappaleessa Maijasen soittamat VOX-urut.
Albumin nimikappale Yhtenä iltana on verrattain filosofinen laulu ja ilman muuta yksi Hectorin uran keskeisiä kappaleita. Laulussa kertoja näyttää pysähtyneen elämän taitekohdassa miettimään elettyä elämää ja elämän suuria linjoja ja peruskysymyksiä. Tekstin ydinlauseke on epäilemättä otsikon ilmaus "yhtenä iltana", joka myös toistuu lähes jokaisen säkeen alussa. Näin ollen tähän kuulaaseen lauluun teksti ikään kuin kokoaa yhteen kaikki eletyn elämän illat, jotka kertoja ehkä näkee kuin tähtitaivaan tähdet, jotka mainitaan laulun toisessa säkeistössä. Toisaalta teksti keskittää huomion nimenomaan yhteen iltaan, joka on tässä iltojen pitkässä sarjassa vain yksi ilta muitten joukossa.
Teksti esittää toiveen, että edes tuona yhtenä ilta maailma olisi parempi paikka. Tekstin mukaan kaikki ei ole kohdallaan, koska maailma ei "laula eikä leiki". Tämä lähes lapsenomainen toive osaltaan vahvistaa kuvaa "ikuisesta Peter Panista", henkilöstä joka ei halua koskaan täysin aikuistua. Laulun kertoja on jälleen helppo kuvitella jo keski-iän saavuttaneeksi, joka toivoo, että voisi kaiken aloittaa alusta ja että aikuiset voisivat olla lapsia. Keski-iästä kertoo myös entistä suurempi tietoisuus oman elämän rajallisuudesta, josta kertovat säkeet "yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois" ja "yhtenä iltana paettais ei kuolemaa".
Levyn suuri hitti oli Juodaan viinaa, joka on myös yksi eniten keskustelua herättäneistä Hectorin kappaleista. Ns. raittiusväki mahdollisesti nostaa laulun tekstistä irralleen säkeen "juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin" ja näkee tämän kehotuksena viinanjuontiin. Kuitenkin koko tekstiä tarkastellen huomaa, että laulu ensisijaisesti kartoittaa erilaisia viinanjuonnin syitä ja seurauksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuvatessaan viinanjuonnin tapakulttuuria, laulu on yksi monista Hectorin Suomea ja suomalaisuutta kuvaavista lauluista.
Juodaan viinaa -kappaleenkin kohdalla toteutuu eräs juomalaulujen perusfunktio, joka on jonkinlainen halveksunta pikkusievää pieni talo preerialla -elämää kohtaan. Ts. laulaessaan narisevalla äänellä, miten tippa ei tapa tai miten ryyppäämään joka ilta sännätään, artisti tietää, että se ottaa kaikkia hurskaita sievistelijöitä päähän. Juodaan viinaa on siten joittenkin iskelmälaulajana pitämältä Hectorilta taatusti aidon kapinallinen kappale, jossa hän rock-kulttuurin "kapinan" mukaisesti tappelee formaaliutta ja säädyllisyyttä vastaan.
Halvat pelit -kappale kuvaa kauheaa todellisuutta, jossa "- - toiset otti valta, toiset silkka ahneus/ Ja toiset petti lapsensakin/ Toiset rikkoi lupaukset, kaikki lupaukset/ Joihin liittyi rakkaus tai laupeus!" Otsikon ja kertosäkeen halvat pelit voi viitata välinpitämättömyyteen tai pinnallisuuteen, samalla kun maailma vaivaavat todelliset ongelmat kuten otsonikato ("reikä taivaankannessa").
Tässäkin laulussa, kuten Velisurmaajan uusintaversiossa, viitataan siihen, miten ongelmat siirtyvät sukupolvien ketjussa aina eteenpäin: "Ja isät tuli sotaretkiltä ja viinaa joi/ Tuskan tumman tuhatvuotisen ne/ Humalassa kohtuun naisiensa ankkuroi!// Ja ne sodallansa täytti olohuoneensa/ Tuskin ymmärsivät ympärilleen/ Hirviöiden sukupolven suurimman luoneensa!" Laulu osoittaa siten "virtahevon olohuoneessa", jonka traumaattinen menneisyys siirtyy jollain tavalla seuraavalle sukupolvelle. Samaan saattaa viitata laulun myöhempikin säe, "virtahevon" vaikutukseen myöhempien sukupolvien elämässä: "Emme valita me saaneet/ Meidät tuleen heitettiin".
Lainabiiseistä ensimmäinen Seisovaa ilmaa on Hectorin ja Juice Leskisen yhdessä suomentama Lou Reed -klassikko Walk On The Wild Side Reedin vuoden 1972 albumilta Transformer. Tässä tekstissä, niin kuin monessa muussakin Hectorin levyttämässä käännöskappaleessa, tekstin nimet on suomalaistettu ja koko laulun miljöö on siirretty Suomeen.
Tässäkin tekstissä mainitaan Helsinki, samoin kuin Helsingissä Iso Roobertinkadulla sijainnut ravintola Gambrini. Alkuperäisen tekstin Holly, Candy, Little Joe, Sugar Plum Fairy ja Jackie ovat muuttuneet Villeksi, Barbarellaksi, Kaitsuksi, Imeläkiveksi ja Lauraksi. Toki tekstien välillä on paljon samaakin tai samankaltaista: "eyebrows"/"irtoripset", "shaved her legs"/"säärikarvat ajoi pois", "then he was she"/"tänään ehkä nainen olla vois" jne. Jossain näistä tapauksista ilmaus on siirtynyt aivan eri säkeistöön kuin alkuperäisessä laulussa.
Väärät naamat -kappaleen kahden ensimmäisen säkeistön hirtettäväksi ja mestattavaksi joutuvasta hallitsijasta muistuu mieleen edellisvuotinen Romanian diktaattorin vallasta syökseminen, vaikkei tekstissä suoraan viitatakaan Ceaucescuun. Romanian tilanne oli suuri mediatapahtuma, jollaista myös teksti kuvaa: "Ja kaikki tuhat miljoonaa/ Tv-ruutuun kuolaavaa/ Tähtihetkensä pian saa:/ Päät putoaa". Muutoin teksti liikkuu Suomessa (silakkaa syövä ministeri) ja mahdollisesti Etelä-Amerikan viidakossa, kiinnittäen huomion alkuperäiskansan uhanalaiseen asemaan. Teksti kiinnittää myös huomion ympäristöasioihin: "Taivaassa on reikä ja maa siihen odottaen suhtautuu/ Talvi tosin oli vähän helteinen."
Melankolinen Näkemiin - kuulemiin -kappale kuvastaa ihmissuhteen loppumista, vaikka ero ei olekaan niin totaalinen että olisi syytä sanoa hyvästit vaan näkemiin: "Sanotaan näkemiin/ me ehkä vielä kohdataankin/ Sanotaan kuulemiin/ Tään laulun sulle ehkä laulaa saankin/ Näkemiin." Melankolinen on myös albumin takakannen kuva syksyhämärästä suomalaisesta rantamaisemasta. Etukannessa taasen hectormaiseen tapaan osoitetaan ihmisyyden kadonneen jonnekin - ehkä akvaarion kultakala symboloi sitä. Takakannessa kultakala lasimaljassaan on rannalla, vähän kuin paratiisilintu häkissään. Elämän meri on taustalla mutta maljan kahleisiin jäänyt kultakala ei pääse sinne.
Kuvasta välittyy kahlehditun ihmisen lyyrinen perustunto, ihmisen joka tahtoisi muiden tavoin elää vapaasti, vaivattomasti ja kauniisti. Kuva on oikeastaan eräänlainen muunnelma Uuno Kailaan tunnetusta runosta Verkossa, jossa verkonsilmässä oleva kala tahtoisi päästä vapaille vesille: "Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:/ Ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla/ Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois/ Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!/ Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon/ Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!/ Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!/ - Vaan verkot vitkaan-tappavat kohtalolla".
Älä tee sitä -kappale, jonka melodia osittain muistuttaa David Bowien säveltämän Mott The Hoople -hitin All The Young Dudes melodiaa, tahtoo kääntää itsemurhaa suunnittelevan pään muistuttamalla, että elämässä on vielä paljon löydettävää. Itsemurhasta ei puhuta suoraan, mainitaan vain erilaisia tekotapoja kuten sillalta tai ikkunasta hyppääminen, junan alle jääminen ja hirttäytyminen. Näissä kohdissa korostuu itsemurhan kammottavuus ja raakuus. Kertojan oma suhtautuminen itsemurhaa hautovaan on ajatuksia herättävä: "Sitten olet vain ei kukaan". Tämä kuvaa kertojan omia selviytymiskeinoja mainitunlaisessa tilanteessa: "Valvon vuokses yhden yön" mutta "Itseäni aion puolustaa/ Sinut unohtaa".
Amsterdam on belgialaisen laulaja-lauluntekijä Jacques Brelin (1929-1978) säveltämä ja sanoittama kappale ja tunnetuimpia Brelin lauluja. Tässä laulussa, kuten mm. lauluissaan Jef ja La chanson de Jacky, Brel kuvaa hyvin ymmärtävästi, myötätuntoisesti ja vailla sentimentaalisuutta niin sanottua yhteiskunnan pohjasakkaa: alkoholisteja, irtolaisia, huumeidenkäyttäjiä ja prostituoituja sekä kyseisen elämäntyylin vastenmielisiä puolia.
Amsterdam -kappaleessa yhdistyvät voimakas melankolinen crescendo ja poeettisesti vahva kuvaus merimiesten rantavapaasta, kuten englanninkielinen Wikipedia kirjoittaa. Brel ei itse koskaan levyttänyt kappaletta studioalbumille, ja ainoa hänen oma versionsa julkaistiin livealbumilla Enregistrement Public à l'Olympia 1964.
Mort Shuman käänsi kappaleen englanniksi musikaalia Jacques Brel is Alive and Well and Living in Paris varten. 60-luvun lopussa Scott Walker levytti kappaleen ja muitakin Brel-musikaalin lauluja. Myös David Bowie ja John Cale levyttivät kappaleen 70-luvun alkupuolella. Suomessa tämä Liisa Ryömän suomentama kappale ilmestyi ensimmäisenä albumilla Laulusi elää Brel. Tällä 1984 julkaistulla albumilla kappaleen lauloi Saara Pakkasvirta.
Minä olin hotelli -laulussa mieskertoja suhteen päätyttyä kuvaa metaforan kautta itseään hotelliksi. Miehen elämässä, niin osoittautuu, nainen oli vain tilapäinen asukas: "Kesä oli lopuillaan kun jo kannoin matkalaukkujas/ Sulle oli tarjottu asunto uus".
Tässäkin laulussa esiintyy sana ikkuna. Sana esiintyy varsin usein Hectorin lauluissa. Tätä laulua aiemmissa lauluissa ikkuna esiintyy noin kahdenkymmenen kappaleen lyriikassa, esimerkiksi lauluissa Poissaoloa, Lumi teki enkelin eteiseen, Lasikevät/Surullinen Liisa, Insinöörin unet, Vaunu vailla kuljettajaa, Koira ja hänen miehensä, Suuri pieni mies, Olen nielaissut kuun ja Allekirjoitus: Peter Pan. Näissä lauluissa ikkuna on usein tavalla tai toisella yhtenä elementtinä määrittelemässä sitä tilaa, jossa runon maailmassa liikutaan. Mikäli tekstistä löytyy myös "huone" tai "talo", nämä symboloinevat minuutta, ja ikkuna erottaa toisistaan "sisä- ja ulkopuolen", joita muu teksti määrittelee tarkemmin.
Myös illat pitenee -laulun lukee ihmissuhdekuvauksena, jossa kertoja pyytää toista osapuolta vielä harkitsemaan, eikö suhde sittenkin voisi jatkua: "Voitko vielä mua rakastaa?/ Anteeksiannollas en mitään tee". Kertojaa ravistelee yksinäisyys ja kolkot pimeät illat. Ilmaus iltojen pitenemisestä sijoittaa laulun jälleen erityisesti Pohjolan nopeasti lyheneviin kesästä syksyyn muuttuviin iltoihin. Myös laulun alussa kuvataan pimeää: "Olen matkustellut öisin/ Näkemättä päivän nousevan". Säkeessä kertoja ikään kuin sanoo valottomuuden radikaalilla tavalla vaikuttaneen elämään laajassa mittakaavassa. Toisaalta tämä on myös runokielelle tyypillinen keino, jossa asiat nähdään nurinkurisina: valveilla oleminen kuvataan jatkuvasti pimeydessä olemisena, päivä nähdään yönä.
Toisessa säkeistössä kertoja viittaa lapsuuteensa, siihen miten hän on jo lapsesta saakka ollut asemalta asemille matkustaja, kohtalon sattumuksien heittelemä suuntaan tai toiseen. Arpa on ratkaissut sen mikä rata asemalla on valittu. Säe "kun ne vaihtoi mulle pään" vielä korostaa sitä, kuinka paljon ulkopuoliset tahot ovat vaikuttaneet omiin ratkaisuihin. Viittaus "avainkaulalapseen" puolestaan kuvaa perhettä, jossa vanhemmilla on oma kodin ulkopuolinen ura ja lapsi palaa koulusta tyhjään kotiin.
Markan valheet on Leonard Cohen -tyylinen valssi, jossa mies miettii suhdettaan ja kyselee: "Sä ootko pettynyt/ Jos häivyn omaan maailmaani nyt?" Kertoja on keski-ikäinen, jota vuodet katsovat peilistä likaisen paidan tavoin. Laulun alussa mies "pesee yötä pois" ja lopussa katoaa jälleen yöhön, monesta muusta laulusta tutun ikuisen vaeltajan tavoin. Kertoja korostaa sitä, että on mieluummin koditon tai ei minkään katon alla kuin jää asumaan hotelliin, missä "miehet juuttuu kerroksiin" markan valheineen. Markan valheet voi ehkä viitata helppohintaisiin ratkaisuihin, "pieniin valkoisiin valheisiin" tai turhanpäiväiseen small talk -jaaritteluun.
Sataako huomenna, padam -laulussa ollaan jälleen peruskysymysten äärellä: "'Heräänkö aamulla', kysyi vanhus kaapiltaan". Tekstistä löytyy niin faabeleista kuin lyriikastakin tuttua personifikaatiota, kohdissa joissa koivu, niitty ja pilvi kuvataan puhuviksi. Kaikkia hahmoja leimaa huolestuneisuus, vanhuksesta nuoreen harsokasvoiseen naiseen sekä pieneen kauhuissaan olevaan lapseen. Ihmisiin ja puhuviin ja ajatteleviin luontokohteisiin nivoutuu luontokuvaus, jossa siinäkin on selittämätöntä uhkaa: koko päivän jatkuvaa tuulta, vihmovaa vettä, outoa jatkuvaa kuumuutta ja maan yllä leijuvia varjoja.
Albumin cd-versiolla kuullaan vielä slaavilaistyylinen kappale Näin on. Vaikka laulussa mainitaan huolet ja kaipuu, teksti tai esitys ei kuitenkaan ole synkkä tai vakava vaan siinä on huumorin pilkettä ja luontevaa konstailemattomuutta.
© Tenho Immonen