Loppuvuodesta 2003 julkaistulla Total Live! 1991-2003 -tuplacd:llä kuullaan yhteensä 32 livekappaletta. Cd:istä ensimmäinen on uudelleen masteroitu versio yhdentoista vuoden takaisesta Flamingo-albumista In Concert 1966-1991, joka äänitettiin Hectorin 25-v.-juhlakiertueen lopulla keväällä 1992. Toisen cd:n kolmestatoista kappaleesta seitsemän ensimmäistä on äänitetty Lahden Sibelius-salissa keväällä 2003 Hectorin ja Pave Maijasen Pitkä ja Pätkä -kiertueelta. Loput toiset cd:n kappaleista on äänitetty Hectorin 35-v.-juhlakiertueelta Oulun konsertista Madetoja-salista. Levyn julkaisi Hectorin uusi levy-yhtiö AllStar Music, joka julkaisi jo Helismaan pikajuna -albumin.
Päähuomio levyllä kiinnittyy kahteen ennen julkaisemattomaan kappaleeseen Nuorallatanssija ja Satakielen laulu. Nuorallatanssija on Hectorin suomennos ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Mikael Wiehen kappaleesta Lindansaren, joka ilmestyi Wiehen Lindansaren-albumilla vuonna 1983. Total Live! -albumin kansiteksteissä Hector toteaa suomentaneensa kappaleen "joskus 80-luvulla". Hector lauloi kappaleen jo vuonna 1987 YLE:n Elämän estradi -tv-ohjelmassa. Nuorallatanssija-suomennoksen levytti ensimmäisenä Susanna Haavisto vuonna 1992 albumilleen Miksi?
Nuorallatanssijan teksti on yksi kaikkein eniten alkuperäistekstiä seuraavista Hectorin suomennoksista, mistä esimerkkeinä muutama säe: "Jag minns min barndoms längtan/Mä muistan lapsuudestain", "Och våren kom och värmen/Niin kevät saapui jälleen", "Jag njöt av alla konster av mänskor och av djur/Mä nautin temppuiluista ihmisten ja eläinten".
Tämänkin laulun lyriikan voi tulkita kuvaavan taiteilijaa rajaihmisenä. Koko teksti on takautumaa puhujan lapsuuteen, jossa hän on seuraamassa sirkusta ja erityisesti kiinnittää huomionsa yhteen taituriin: "Kun pikku rumpu soitti/ hän astui nuoralleen/ vain pieni valonheitin näytti/ ensimmäisen askeleen". Puhuja kuvaa tuntemuksiaan nuorallatanssijaa seuratessaan: "Niin todeks tunsin kaiken sen/ että voi kaikki lait muuttaa/ ja kaikki rajat rikkoa". Jälkimmäinen säe tuo rajaihmisen rooliin huomionarvoisen piirteen. Rajaihmisen tehtävänä voi olla myös rikkoa rajoja ja totunnaisuuksia, olla ovien ja ikkunoiden avaajana jotka muuten jäisivät suljetuiksi. Taiteilijan tehtävä on nähdä pintaa syvemmälle ja kysyä, mitä merkitystä tai mitä väliä jollain asialla on.
Nuorallatanssija liikkeissään edustaa puhujalle jotain aitoa, jotain puhuttelevaa: "Niin todeks tunsin kaiken sen". Sitten kuitenkin: "Sammui totuutein". Nuora katkeaa ja tanssija tipahtaa areenan sahajauhoihin. Tämä dramaattinen kohta kuvastaa myös henkistä putoamista, henkiseen kriisiin joutumista.
Viola-tietokannasta (Suomen kansallisdiskografia) ja Suomen äänitearkiston tietokannasta löytyy yhteensä peräti kymmenen muuta Nuorallatanssija-nimistä kappaletta. Kaikki nämä yksitoista kappaletta ovat eri teoksia. Muitten Nuorallatanssija-nimisten kappaleitten esittäjät ovat Ami Aspelund & Karl-Gustav Backholm, Eeva-Leena Sariola, Yö, Johanna Siekkinen, Ensilumi, Veltto Virtanen, Aivolävistys, Indica, Entropia ja Sadetanssi.
Esimerkiksi kun tarkastelee Jussi Hakulisen tekstittämää Yön kappaletta, huomaa sen olevan tematiikaltaan oikeastaan melko samanlainen: sirkus, tanssija nuoralla, putoaminen: "Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten/ hän joukossa tähtien olla nyt saa/ on areena kuin hiekkalaatikko lasten/ vaikkei leikkimään päästä voi sinne/on jäätävä reunojen taa// Ei ole helppoa/alla on vain ilmaa/ joka kaukana päättyy taas maahan/ se aina on valmiina ottamaan vastaan/ taas uuden putoajan/ joskus köysi on niin matalalla/ että putoaja selviää/ ja joskus on nostettu pilvien päälle/ silloin uhrista muisto vain jäljelle jää".
Satakielen laulu on samantyyppinen esimerkki tekstienvälisyydestä kuin Velisurmaaja. Kummassakin on pohjana ulkopuolinen teksti, mutta mukana on myös Hectorin kirjoittamia omia säkeitä. Koskenniemen runo Satakielen laulu löytyy Koskenniemen Kootuista teoksista: "Kaikk' keskustelu kuoli verannalla/ kuin jäänyt jokainen ois yksikseen:/ yön pimennosta, jossain puiden alla, soi satakielen laulu pimeyteen// Kuin soinut ois se yksin hälle, hälle/ niin kukin laulun kuuli mielessään/ he joutui toisistansa etäämmälle/ he tuli likemmäksi itseään".
Hectorin laulussa Koskenniemen kaksisäkeistöinen runo on mukana kahdesti, laulun alussa ja lopussa. Niiden välissä ovat Hectorin kirjoittamat säkeet, joista ensimmäiset kuuluvat: "Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, yksin sisälläin/ sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, yksin lähelläin/ kaikki, kaikki, kaikki, kaikki, kaikki, kaikki, niin yksin keskenään".
Seuraavaksi kuullaan vielä kaksi uutta säkeistöä, joista ensimmäinen alkaa säkeellä "Hiljaisuudessa kirkuivat linnunradat" ja toinen säkeellä "Vielä jossakin kuiskivat rakastuneet". Nämä säkeet Hector on kierrättänyt - osittain uudelleen kirjoittaen - Lauri Törhösen vuonna 1986 ohjaamaan Riisuminen-elokuvaan kirjoittamastaan musiikista. Riisuminen-elokuvan ääniraidalla Hector laulaa samat säkeistöt hieman eri sanoin. Näitten säkeistöjen aikana myös laulun melodia on sama elokuvan ääniraidalla ja Satakielen laulu -kappaleessa.
© Tenho Immonen