Vuoden 1973 alussa Hector kertoi Mikael Wiikin haastattelussa valmisteilla olevasta toisesta sooloalbumistaan: "… uusi levy tulee olemaan edistyksellisempi, ideoiltaan ja rakenteeltaan ehkä hieman Incredible String Bandia muistuttava. Siis siinä mielessä että se tulee olemaan täynnä yllätyksellisiä käänteitä, vaihdellen akustisesta musiikista sähköiseen kesken kappaleen jne." Samaisessa haastattelussa Hector hahmotteli uuden albuminsa teemoja seuraavasti: "Aion käsitellä kolmea eri aikakautta, menneisyyttä, omaa aikakauttamme ja tulevaisuutta." Näiden teemojen ympärille Hector totesi punovansa "kaksi erilaista maailmankatsomusta, konkreettista ja okkultista".
Levyn tuottajiksi saatiin jälleen Matti ja Pirjo Bergström, jotka Hectorin ideoiden pohjalta rakensivat levylle sen uudenlaisen musiikillisen suunnan. Orkestrointi oli pitkälti Matti Bergströmin toteuttamaa: hän kokosi levyllä kuultavat orkesterit ja johti niitä sekä sävelsi tarvittavat vastastemmat ja äänenkuljetuksen niin klassisille soittimille kuin syntetisaattoreille. Bergströmit onnistuivat suunnanmuutoksessa erinomaisesti: valmis levy oli uudenlainen ja persoonallinen, vaikka osa levyn kappaleista kelpasikin vielä folk-otsikon alle, kuten Rare-lehden Hector-historiikissa todetaan.
Levy äänitettiin maalis-huhtikuussa Finnvoxissa sekä Scandia-studiossa, joista edellä mainitussa oli juuri saatu valmiiksi Cumuluksen Sirkustirehtööri-albumin äänitykset. Herra Mirandos -albumi julkaistiin kesäkuussa 1973. Levy nousi listojen kärkeen hitaasti hiipimällä, ollen lopulta listaykkösenä vuoden 1974 tammikuusta huhtikuuhun, jolloin sen syrjäytti ykköspaikalta Hectorin seuraava albumi Hectorock I. Huhtikuussa 1974 Herra Mirandoksen myynti myös ylitti kultalevyyn vaaditun 15 000 kappaleen rajan. Nykyisellä yli 70 000 kappaleen myynnillään levy on Hectorin toiseksi myydyin albumi Hectorock I:n jälkeen.
Myöhemmin Hector on sanonut, että hän albumia suunnitellessaan "kylmän rauhallisesti astui uuteen maailmaan". Kuten jo Nostalgialla, tekstit olivat pitkälti eskapistista pakoa todellisuudesta. Laulujensa eskapistisesta puolesta Hector sanoi Intro-lehdessä elokuussa 1973: "Ei satuihin perehtyminen ja noihin maailmoihin uppoutuminen ole eskapismia eikä vahingollista kenellekään, se saattaa päinvastoin olla avartavaa."
Uutta albumilla oli kuitenkin se, että usean levyn laulun lähtökohta oli hippiliikkeessä sekä mystiikassa ja okkultismissa, jotka kiinnostivat Hectoria 60-luvulla. Kaikki Herra Mirandos -albumin kappaleet eivät kuitenkaan ole mystiikka/rajatieto-aiheisia, sillä mukana on myös realistista kerrontaa (Lumi teki enkelin eteiseen) ja humoristista ja osittain parodista rock-nostalgiaa (Olen hautausmaa).
Massiivinen Jee jee jee: suomalaisen rockin historia -teos kertoo suuren osan Herra Mirandos -albumista nojanneen Jorma Elovaaran kirjahyllyyn. Jorma Elovaara oli Hectorin toimittajakollega Yleisradiossa, jonka kanssa Hector oli myös tehnyt joitakin kokeellisia ohjelmia radioon. Toimittajantyönsä ohella Elovaara oli "underground-hahmo", joka oli perehtynyt okkultismiin, taruihin, erilaisiin salaoppeihin ym. ns. rajatietoon liittyvään.
Toimittaessaan radion valtakunnanverkossa okkultismiin ja parapsykologiaan erikoistuneita ohjelmiaan sekä kampanjoidessaan vapaan radiotoiminnan puolesta Elovaarasta muodostui eräänlainen suomalainen hippisukupolven guru. 60-luvun lopulla popmusiikkia kuuntelevan radioyleisön huomiota herätti Pentti Kemppaisen ja Elovaaran toimittama ohjelma Fab Ykkönen. Elovaaran oma Vesimiehen aika -ohjelma alkoi vuonna 1969. Vesimiehen ajassa käsiteltiin parapsykologiaan ja okkultismiin liittyviä aiheita. Taustalla soi kokeellinen rock ja itäeurooppalainen pop. Ohjelmien aiheita olivat mm. ns. astraalimatkat (ruumiistairtautumiskokemukset), ektoplasma ja Maan litteä kausi.
Pentti Kemppainen, joka väitteli myöhemmin radiotutkimuksella tohtoriksi, kirjoittaa kirjassa Suomi soi 3 - ääniaalloilta parrasvaloihin Vesimiehen aika -ohjelmasta: "Elovaara vei kuulijat salatieteiden hämyyn. Psykedeeliseen musiikkiin taidokkaasti kiedotuissa juonnoissa selviteltiin kuulijalle astraalitason ilmiöitä, kuten kolmiulotteisen ja neliulotteisen maailman välistä eroa, henkiolentojen kanssa toimeen tulemisesta, noidanpyörteitä, viisasten kiveä ja siitä lähteviä säteitä tai vaikkapa uponnutta Atlantista." Sekä Fab Ykkösen että Vesimiehen ajan voidaan sanoa olleen pitkälle vietyä radiotaidetta, joissa musiikki ja runsaat tehosteet olivat osana draamallista kokonaisuutta. Yleisradio kuitenkin lopetti Vesimiehen aika -ohjelman lopulta vuonna 1971, koska sitä pidettiin "epäinformatiivisena".
Yleisradiosta lähdettyään Elovaara perusti okkulttisen Mysteeni-kustantamon, joka alkoi julkaista Elovaaran Tähti-undergroundlehteä. Tähti-lehti käsitteli artikkeleissaan mm. parapsykologiaa ja huumeita. Mysteenin kustantamana ilmestyi myös Elovaaran radio-ohjelmien käsikirjoituksista koottu kirja Vesimiehen aika: paljastettu salatiede. Kirjan esipuheessa Elovaara kirjoittaa: "Okkultismi on taide, sillä mielikuvitusta vaaditaan luotaamaan mysteerion valtameren pohjaa, kun vain harvat varman tietämyksen saaret nousevat sen pintaan. Eikä pohja silti ole vähemmän todellinen."
Mystiikalla, silloin jos puhutaan uskonnollisesta mystiikasta, tarkoitetaan elämäntapaa, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteys jumaluuteen, henkiseen totuuteen tai ns. perimmäiseen todellisuuteen. Arkikielessä sanalla mystiikka voidaan viitata yleisesti johonkin salaperäiseen tai selittämättömään. Uskonnolliset mystikot kuitenkin ajattelevat, että jokapäiväisen elämän takana on jokin perustavampi olemassaolon taso, jokin universaali läsnäolo, joka on mahdollista kokea suoraan mystisen kokemuksen kautta. Mystiseen kokemukseen päästäkseen mystikot käyttävät tiettyjä menetelmiä, joita ovat mm. mietiskely, jooga, askeesi, paasto, rukous tai mantra.
Wikipedian mystiikkaa käsittelevässä artikkelissa kerrotaan lisäksi mm.: "Mystikko näkee maailman erilaisen 'linssin' läpi kuin tavanomaisissa kokemuksissa käytetyt, ja tämä saattaa muodostua merkittäväksi esteeksi mystiikkaa ja mystisiä opetuksia tutkiville. Kuten runoudessa, mystiikassa käytetyt ilmaisut ovat usein esoteerisia, peittäviä, yksinkertaistettuja tai monivivahteisia, ja niiden merkitys jää ulkopuoliselle hämäräksi. Mystikko itse katsoo käsittäneensä ne täysin selvästi."
Esoteerinen tarkoittaa siis salailevaa tai sisäpiirille tarkoitettua vastakohtana eksoteeriselle, jolla viitataan yleisesti saatavilla olevaan tietoon. Sanoilla esoterismi ja okkultismi on hyvin samankaltainen merkitys, ja usein ne esiintyvätkin synonyymeina. Wikipedia toteaa okkultismista mm.: "Okkultismi eli salaoppi tai salatiede on salaisten keinojen ja menojen, taikuuden tai salaisten oppien avulla tavoiteltavaa, yliluonnollisesta henkimaailmasta saatavaa tietoa tai tähän tietoon perustuva uskonnollinen tai mystinen oppisuunta."
Okkultismi on siis sellaista henkistä oppia tai toimintaa, jonka sisältöä ei ole päästetty yleiseen tietoon. Okkulttiset opit eivät näin ollen täytä tieteen tunnusmerkkejä, kuten tiedon julkisuutta. Okkulttiset tutkimustulokset eivät useinkaan ole yhtäpitäviä tieteen tulosten kanssa, koska okkultisti pyrkii tutkimaan maailmaa yliaistillisin keinoin.
Elokuun 1973 Introssa Hector kertoi ajatuksiaan okkultismista: "En ole pelkästään kiinnostunut siitä, mä elän sitä koko ajan. Olen vuosien mittaan tajunnut sen, ettei mun mielikuvitukseni ole itsesyntyistä minusta, vaan se on syntynyt aikaisemmista kokemuksista. Mielikuvituksella ei ole mitään tekemistä tän uuden levyn kanssa, mä olen nähnyt ne tapahtumat. Se on syntynyt tapahtumista ja todellisuudesta." Samassa haastattelussa Hector totesi, että okkultismi on hänelle "Oppimista. Siinä ei ole mitään arvojärjestelmää, se ei siis ole missään tekemisissä sellaisen opiskelun kanssa, joka tapahtuu lukemalla kirjoja, joissa puhutaan tieteistä ja maailman tosiasioista. Tosiasiathan ovat kaukana todellisuudesta aina silloin kun ne on kirjoitettu paperille. Okkultismi on sanahelinää. Sitä vaan kokee asioita ja kun on ne kokenut, niitä analysoi eri tavalla kuin yleisesti analysoidaan."
Puhuttaessa tiedon ulkopuolella olevasta "näkymättömästä todellisuudesta", usein mainitaan myös termi teosofia. Teosofiasta on kirjoitettu paljon ja teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan poikkeavia käsityksiä. Teosofian voidaan kuitenkin tiivistetysti sanoa tarkoittavan uskonnollis-mystistä maailmankatsomusta, joka pyrkii selvittämään jumaluuden ja maailmankaikkeuden syvintä olemusta. Teosofeilla on usein tapana korostaa, että teosofia ei ole uskonto, ja yksi teosofien tunnuslauseista onkin "Totuus on uskontoja korkeampi".
Teosofia on siis välitöntä tietoa Jumalasta; tämän tiedon etsiminen puolestaan on mystisismiä. Venäläissyntyisen H. P. Blavatskyn New Yorkissa 1800-luvun lopussa perustaman nykyaikaisen teosofisen liikkeen perusperiaatteisiin kuuluvat muun muassa karman laki ja jälleensyntyminen. Yksi tunnetuimmista mystikoista ja teosofisen liikkeen kirjailijoista oli myös Jiddu Krishnamurti, intialaissyntyinen filosofi ja elämäntaidon opettaja, jolta on suomennettu n. 25 teosta.
Myös Hector luki Krishnamurtin kirjoja, kuten hän kertoo esim. Musa-lehden haastattelussa vuonna 1977: "Niihin aikoihin kun mä tutustuin Elovaaraan, mä oli jo jonkin verran perehtynyt teosofiaan ja lukenut alan kirjoja; myös krishnamurtilaista kirjallisuutta. Mä siis harrastin sitä, enkä mä ole sitä kokonaan jättänyt vieläkään. Sitä on vain niin vaikea yhdistellä tällaisen materialistisen maailmankatsomuksen kanssa. Kun tietää että on kaksi penskaa elätettävänä ja muuta tollaista, niin siinä ei jää enää paljon aikaa eikä halua funtsailla 'vaikeita' asioita."
Albumin sisäkannessa (alkuperäinen avattavilla kansilla oleva painos) Herra Mirandos -levy on omistettu "Tähti-lehdelle, Ziggylle, Lobsang Rampalle, Faarao Ekhnatonille, jonka silmät olivat Auringosta ja Rakkaudesta sokeat, sekä pienelle Meira-tytölle, joka näki neljän oven läpi - ja Aslanin!!" Kysymykseen kuka on tämä Herra Mirandos, Hector vastasi Intron haastattelussa: "Kuka oli Sgt. Pepper? Kuka oli Aladdin Sane ei siinä muuta yhteyttä ole. On helppo luoda puitteet jollekin ajatusmaailmalle, kun on jokin henkilö, joka takaa sen."
Faarao Ekhnatonista ja Mika Waltarista Hector kertoi: "Faarao Ekhnaton on Mika Waltarin Sinuhesta. Hän oli hyvin epäonnistunut faarao sikäli, että uskonsodat Egyptissä tapahtuivat juuri hänen aikanaan. Faarao Ekhnaton oli ensimmäinen ihminen siinä historiassa, joka alkoi ajaa eteenpäin jonkinlaista rakkauden uskontoa. Se katsoi, että hän on syntynyt auringosta ja aurinko on hänen kohtunsa. Ylipäänsä Waltari on ollut mulla valtava vaikuttaja."
Tähti-lehden mukanaolosta Hector kertoi: "Se nyt on ihan selvä, että se on omistettu Tähdelle, koska ne laulut kertovat hyvin paljon samoista asioista kuin mistä Tähti kirjoittaa. Tähti on ihan yhtä tärkeä kuin mikä tahansa muu lehti ja mulle se on merkinnyt hyvin paljon. Ei sinänsä Tähti-lehti, vaan se, mitä se edustaa. Koska Tähti on ainoa vähääkään kehittyneempi lehti täällä siltä alalla, mä omistin sen sille."
Intro-lehden toteamukseen, että Lobsang Rampaa monet pitävät pelkkänä huijarina, Hector vastasi: "Kyllä hän on ollut minulle huomattava filosofinen ja kirjallinen vaikuttaja. Mä puhun nyt ainoastaan hänen kirjastaan 'Kolmas silmä' ja siitä, mitä hän on sanonut Tiibetin vanhasta kulttuurista."
Lobsang Rampa, oikealta nimeltään Cyril Henry Hoskin, oli brittiläinen kirjailija joka väitti olevansa uudelleensyntynyt tiibetiläinen lama. Rampa julkaisi lähes 20 kirjaa, jotka kaikki olivat sekoitusta uskonnosta, New Agesta ja okkultismista. Rampan kuuluisin kirja oli hänen esikoisteoksensa The Third Eye, joka käännettiin usealle kielelle, myös suomeksi. Tässä kirjassa Rampa kertoo viettämästään ajasta tiibetiläisessä luostarissa, jonne hänet lähetettiin seitsemänvuotiaana. Kirjan otsikko viittaa operaatioon, jossa kolmas silmä porattiin Rampan otsaan. Operaation jälkeen "- - lama Mingyar Dondup kääntyi minuun päin ja sanoi: 'Nyt olet yksi meistä, Lobsang. Elämäsi loppuun asti olet nyt näkevä ihmiset sellaisina kuin he ovat etkä sellaisina kuin he ovat olevinaan.' Oli erittäin outo kokemus nähdä nuo miehet selvästi kultaisten liekkien peitossa. Vasta myöhemmin tajusin, että heidän auransa olivat kultaiset, koska he viettivät puhdasta elämää, ja useimmat ihmiset totisesti näyttivät kerrassaan erilaisilta."
Albumin omistuksessa mainittu pieni Meira-tyttö, joka näki neljän oven ja Aslanin läpi on Hectorin kehittämä ja nimeämä hahmo taulun pohjalta, joka kuvaa nuorta tyttöä. Samainen taulu nähdään Nostalgian takakannessa. Suosikin vuoden 1974 huhtikuun numerossa Hector kertoi, miten taulu oli päätynyt hänelle: "Meira on tyttö, ehkä viisivuotias. Meiran näin Albertinkadulla antikvariaatin ikkunassa - taulussa. Meira on kuva. Tytön katse jäi mieleeni, ja kuukausia kävelin ja katsoin Meiraa silmiin. Eräänä päivänä Meira oli kadonnut. Minä hätäännyin silloin. Kuvittele: vaimoni oli tietämättäni ostanut Meiran minulle lahjaksi."
Herra Mirandoksen etukannessa huomiota herättävä punainen pallo on albumin mystiikka/rajatieto-teemojen kannalta ilman muuta esoteerinen symboli, jonka merkitys jää ulkopuoliselle helposti täysin hämäräksi. Albumin kannalta yksi järkevältä kuulostava selitys voisi olla, että pallo symboloi ihmisen "sisäistä olemusta". Asiaa selventää lainaus Jostein Gaarderin kuuluisasta Sofian maailma -kirjasta: "Mystinen kokemus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee olevansa yhtä Jumalan tai 'maailmansielun' kanssa. Monet uskonnot korostavat, että Jumalan ja luomakunnan välillä on kuilu, mutta mystikko kokee, ettei kuilua ole olemassa. Hän on kokenut pääsevänsä Jumalan luo tai sulautuvansa Häneen.
"Lähtökohtana on ajatus siitä, ettei jokapäiväinen minämme olekaan mikään varsinainen minämme. Voimme lyhyinä hetkinä kokea olevamme yhtä jonkin suuremman minän kanssa. Jotkut mystikot kutsuvat sitä Jumalaksi, toiset maailmansieluksi, luomakunnaksi tai maailmankaikkeudeksi. Yhteensulautumisen aikana mystikko kokee kadottavansa itsensä, häviävänsä tai hukkuvansa Jumalaan samalla tavoin kuin vesipisara kadottaa itsensä yhtyessään mereen. - - Menettämäsi asia on kuitenkin äärettömän paljon vähemmän kuin se, mitä saat tilalle. Kadotat itsesi nimittäin täsmälleen siinä muodossa, missä sillä hetkellä olet, mutta ymmärrät samalla olevasi jotakin äärettömän paljon suurempaa. Olet koko maailmankaikkeus."
Albumin avausraita on Matti Bergströmin säveltämä Ekhnaton rakastui aurinkoon. Raidalla kuultava suhina ja vinkuna on lähtöisin Jukka Ruohomäen soittamasta VCS-3-syntetisaattorista. Tämä Suomessa vielä uusi vekotin oli lainassa musiikkitieteen laitokselta, ja sitä oli kuultu jo aiemmin samana vuonna ilmestyneillä Cumuluksen Sirkustirehtöörin pieni sydän- sekä Pekka Strengin Kesämaa-albumeilla.
Kappaleen tekstissä Hector ikään kuin luo uudelleen 1700-luvun lopun kulttimystikon William Blaken Taivaan ja helvetin avioliitto -kirjan tuomiopäivänäkyjä, joissa enkelit ja paholaiset kamppailevat ihmisen sielusta. Laulun alku kuvaa kaupunkia, joka on tyhjä ihmisistä - mahdollisesti ydinsodan jäljiltä. Muutenkin kappale näyttää kuvaavan maailman tilanteen huonontumista: "Tuosta lähti tie sinne rauhoitusalueelle…/ne yrittivät aivan lopuksi rauhoittaa jotakin…/jotakin ihmiselle sopivaa…"
Albumin nimikappaleen Herra Mirandoksen hahmossa voi nähdä jopa uskonnollisia pelastajan ja vapahtajan piirteitä - kyselläänhän laulussa, kuka laittoi tulen maailmaan ja sanotaan Herra Mirandoksen vievän valoihin sen, joka taivaltaa pimeällä tiellä. Myös Bowien luoma hahmo Ziggy (Stardust), joka "tähtiin sukeltaa", sijoittuu omalla nimellään luontevasti osaksi laulua. Bowienkin kappaleesta voi halutessaan löytää jopa uskonnollisia viittauksia (säkeen "He was the Nazz voisi tulkita viittaavan Nasaretilaiseen).
Huomattavan paljon valoisuutta on myös säkeissä "Viimeinkin, tähti syttyy viimeinkin/nyt kaipaan yöni jälkeen/mä sitä kaipaan yöni jälkeen", varsinkin kun muistaa, että albumi on paikoitellen varsin synkkäsävyinen. Herra Mirandos -kappale näyttää olevan välillä pessimistinen, välillä optimistinen: "on niin hämärää" ja "on taas valoisaa". Teksti kertoo epävarmuudesta tai ainakin kysymyslauseita on paljon.
Seuraavana kuullaan Musa-lehden arvostelua lainaten "oikein mukavasti eteenpäin jytäävä" Asfalttiprinssi, joka edelleen Musaa lainaten "käsittelee nykypäivän ongelmia ja Hectorin itsensä hieman lapsenomaista suhtautumista niihin". Laulun teksti koostuu poukkoilevista ja mielikuvituksellisista, paikoitellen surrealistisistakin tai absurdeista säkeistä, joissa hirviöitä nousee nurkkiin ja kukkapurkin hiekka onkin lentohiekkaa.
Tekstissä mainittu Hullu-Jussi ei viittaa Hullujussi-yhtyeeseen, jonka ensimmäinen albumi julkaistiin vasta seuraavana keväänä, eikä Sipoonkirkko viittaa Sipoossa sijaitsevaan kirkkoon. 60-70-luvuilla Helsingin keskustasta purettiin arvotaloja ja tilalle tuli "hirveitä betonimöhkäleitä". Helsingin slangissa "Sipoonkirkkona" tunnettu vanha rahastajien asuintalo oli yksi näistä kiistanalaisista kohteista Hectorin kotikulmilla Töölössä. Hullujussi oli rakentajien käyttämä kone näissä purkutöissä. "Salkkumiehet" ovat niitä kiinteistökeinottelijoita, jotka käärivät rahat näistä talojen purkamisista.
Asfalttiprinssi on kertomus pienen pojan hädästä, kun oma lapsuusympäristö hävitettiin. Asfalttiprinssissä puhutaan selkeästi kaupunkiympäristöstä, Töölöstä, kun taas Nostalgian mustikkapolut, joiden päälle tehtiin Maksimarketteja, voi tulkita jopa Töölön reuna-alueeksi, esim. Keskuspuistoksi.
Kappaleessa Mystalgia teosofia/rajatieto on jälleen enemmän mukana, mainitaanhan laulun tekstissä uudelleen syntyminen. Ehkä myös "puuttuva tieto" viittaa johonkin tieteellisen tiedon ulkopuolella olevaan. Yhtä paljon kuitenkin tässä laulussa huomio kiinnittyy populaarikulttuurin nimiin (Marc Bolan, Bob Dylan, Olavi Virta, Timo K. Mukka).
Ehkä Mystalgiakin haluaa arvostella joitain yhteiskunnan osia - nurkkien salkkumiehiä - jotka säätelevät yksilön elämää: "Mä olenko kenen/ ja ketkä mua arvostelee?/ ne puhuu ja huhuu/ne kaikkea kummastelee…/ ne kysyy… ja pysyy:/ on A:n jälkeen oltava B!" Teksti herättää muitakin kysymyksiä, esimerkiksi sen viittaako pimeään syntyminen jonkinlaiseen sinuhelaiseen pessimistiseen suhtautumiseen asioihin.
Musa-lehti arvioi Olet lehdetön puu -kappaleen kertovan "erosta, joka tapahtui ennen kuin tavattiinkaan". Kuitenkin albumin keskeisten teemojen kannalta säkeet "Luonas en minä ollutkaan/ milloinkaan/ se minä ollut en/ ollenkaan" viittaa ennen kaikkea mystiikan ajatukseen ihmisen "todellisesta olemuksesta", joka ei ajallisissa kahleissa koskaan pääse toteutumaan. Samaan viitannee myös albumin alkuperäispainoksen sisäkannessa oleva Hectorin kirjoittama runo, ja varsinkin sen loppupuoli: "- - kun se hetki tulee/ hämärän vielä leijuessa veden yllä/ minä loittonen sinusta/ ja etäällä vasta huudan:/ se en ollut minä!// niin sinun ei tarvitse kantaa surua minusta".
Olen hautausmaa on hauska, osittain parodinen nostalgiakappale a la Krokotiilirock, muistelu rautaisesta 60-luvun alusta ja tytöstä, joka oli rinnoiltansa lautainen. Asiaan kuuluvat duudi-duudi-kuorot ja vanhan tyyliset saksofonit korostavat kappaleen nostalgista tunnelmaa. Tekstin hautausmaan voi ehkä nähdä viittaavan muistiin ja alitajuntaan, johon kertyy koko ajan merkkejä ympäröivästä maailmasta. Ilmauksella "olen aikojen työ" puhuja siis sanoo olevansa eräänlainen synteesi kaikesta menneestä. Hautausmaa on kaikki se mennyt, jonka pohjalle kukin rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Laulussa mainitaan myös Elvis ja lopussa Hector korosteisen parodisesti matkii Elviksen rintaäänisiä mörähtelyjä.
Hectorin vakavamman, realistisen "Hecto-puolen" suurin klassikko Lumi teki enkelin eteiseen on vuosien aikana menestynyt hyvin erilaisissa "parhaat laulut" -äänestyksissä. Vuonna 1998 kappale sijoittui neljänneksi Rumba-lehden äänestyksessä, jossa musiikkitoimittajilta kysyttiin Suomen kaikkien aikojen parasta rockbiisiä. 2000-luvun alussa kappale sijoittui Aamulehden Sata parasta suomalaista sävelmää -äänestyksessä sijalle kuusi. Vuonna 2006 Lumi teki enkelin eteiseen sijoittui toiseksi Helsingin Sanomien Suomen synkin laulu -äänestyksessä. Äänestykseen osallistuneista kappaleista koottiin samana vuonna eri esittäjien Synkkien laulujen maa -cd, jolla Hectorin kappaleen laulaa Kari Tapio ja äänestyksen voittaneen Peltoniemen Hintriikan surumarssin laulaa Ville Valo.
TV1:n Elämän estradilla -ohjelmassa vuonna 1987 Hector kertoi Lumi teki enkelin eteiseen -kappaleen olevan "yksi harvoja todella todellisuuspohjaisia lauluja" joita hän on kirjoittanut. Laulun teksti perustuu pieneen sanomalehtiuutiseen, vaikka tarinan käänteet ovatkin Hectorin kuvittelemia. Samassa haastattelussa Hector muistelee lukeneensa uutisen jostain rajaseudulla ilmestyvästä lehdestä, todennäköisesti Pohjois-Karjala-lehdestä: "Siinä pienen kuolinuutisen yhteydessä kiinnitti huomiota sen asian taustoihin tällaisesta nuoresta tytöstä, joka oli ehkä hyvinkin lahjakas kirjoittamaan ja jolla olisi ollut elämässä varmaan merkittäviä asioita edessä, mut joka turhautu siinä työttömyyskodissa, siinä tilanteessa, siinä ahdistuneessa ilmapiirissä. Ja kun häntä ei vielä ymmärretty ja kun kaikki asettui häntä vastaan, niin päätyi itsemurhaan ja siitä tää laulu kertoo."
Kappaleen kuvaama pahoinvoiva ihmistyyppi, johon puhujan asenne on empaattinen, löytyy monesta muustakin Hectorin laulusta. Tällainen henkilö on esimerkiksi Mistä kymysys?! -laulun köyhä tyttönen, sekä mahdollisesti muutkin saman laulun henkilöt. Myös Woyzeck on olosuhteiden uhri. Hectorin realismin huippualbumilla Kadonneilla lapsilla on tällaisia ihmistyyppejä paljonkin: mielisairaalaan joutuva maahanmuuttaja, Postitoimistojutun faija, oravanpyöräänsä tympääntynyt insinööri jne.
Tässä synkässä laulussa, jossa väriä kuvaava sana "musta" esiintyy neljä kertaa, kuolee kaksi ihmistä: kolmannessa säkeistössä vietetään perheen tyttären hautajaisia ja viidennessä säkeistössä "äitikin nukkui pois". Mustuudelle vastakohtana voi nähdä otsikon lumen ja sen tuoman valkoisuuden. Lumi on myös symboli viattomuudelle. Vastasatanut lumi voi myös symboloida armoa: uusi lumi peittää armahtaen entisen alleen uuden alkaessa.
Lumen ja pakkasen eteisen ikkunaan tai lattialle muodostama lumienkeli tuo tähän realistiseen lauluun myös tavalla tai toisella mukaan muutamalla muulla albumin kappaleella keskeisen mystiikkapuolen: voihan lumienkelin nähdä tässä laulussa edustavan jonkinlaista linkkiä reaalimaailman ja "näkymättömän todellisuuden" välillä. Lumi voisi kylmänä elementtinä symboloida myös jotain kielteistä tai tuhoavaa, mutta tässä laulussa lumen rooli ei selvästikään ole olla tuhoaja vaan eräänlaisen sattumanvaraisen muistokirjoituksen kirjoittaja.
Kappale kertoo paitsi runoja rustaavan tytön ahdistuksesta ja itsemurhasta, myös muuttuvasta Suomesta, ollen siten suomenkielisen rockin "sosialistista realismia" puhtaimmillaan. Kuvatessaan 1970-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan todellisuutta tekstissä ei otsikkoa lukuun ottamatta ole mitään mystistä - se on päinvastoin täysin realistinen kuvaus pienipalkkaisista mustista ajoista (tai työttömyydestä), säännöllisestä alkoholinkäytöstä sekä maaltapaosta ja maastamuutosta: talo on kylmillään ja isä meni Ruotsiin.
Kolme seuraavaa kappaletta Atlantis, Meiran laulu ja Sisämaan retkellä edustavat albumin nimikappaleen ohella selkeimmin levyn mystiikka-aiheistoa. Näistä kappaleista Atlantis viittaa selkeimmin Jorma Elovaaran radio-ohjelmista ja Tähti-lehden artikkeleista tuttuihin aiheisiin. Elovaaran radio-ohjelmista kootussa Vesimiehen aika -kirjaan sisältyy myös Uponnut Atlantis -niminen artikkeli. Mysteenin kirjasarjassa ilmestyi myös W. Scott-Elliotin 1800-luvun lopussa kirjoittama Atlantis-maa -teos. Tämän vähän yli satasivuisen kirjan uudistettu suomennos on nykyään luettavissa internetissä. Wikipedia puolestaan kertoo Atlantiksesta mm., että kyseinen myyttinen manner tai saari esiintyi tiettävästi ensimmäistä kertaa kreikkalaisen filosofin Platonin kirjoituksissa. Ilmeisesti kaikki myöhemmät Atlantista käsittelevät kirjoitukset pohjautuvat Platonin teksteihin.
Antiikin aikojen jälkeen Atlantiksesta on kirjoitettu paljon, mutta suurinta osaa kirjallisuudesta ja teorioista pidetään vanhentuneena tai näennäistieteenä. Tiivistäen voidaan kuitenkin sanoa myyttisen Atlantiksen olleen luonnonvaroiltaan paratiisin kaltainen paikka, jonka hyveelliset asukkaat elivät rauhassa ja nauttivat yltäkylläisyydestä. Tarinoiden mukaan Atlantis oli henkisesti ja teknisesti korkea kulttuuri. Atlantiksen sijainnista on esitetty lukuisia teorioita. Vakiintunut käsitys on kuitenkin, että Atlantis sijaitsi Atlantin valtamerellä Herakleen pylväiden eli nykyisen Gibraltarin salmen takana.
Tarinoiden mukaan sukupolvien saatossa atlantislaiset alkoivat ylenkatsoa hyveitä ja ahneus sai heissä vallan. Lopulta saarelaiset, jotka olivat myös mahtava laivakansa, toteuttivat suuren sotaretken Eurooppaan. Atlantislaiset yrittivät vallata Ateenan mutta valtaus epäonnistui ja kreikkalaiset löivät atlantislaiset takaisin. Ylijumala Zeus päätti rangaista pahuuden vallassa olevaa Atlantista ja upotti sen mereen maanjäristysten ja tulvan saattelemana yhden vuorokauden aikana. Katastrofi tapahtui n. 9000 vuotta ennen Platonia eli n. 11 400 vuotta sitten.
Atlantis on tietenkin ollut suosittu aihe populaarikulttuurissa, myös popmusiikissa. Esimerkiksi Donovan julkaisi Atlantis-nimisen kappaleen vuonna 1968. Toinen Hectorin suuri suosikki Shadows levytti Atlantis-nimisen kappaleen 1963. Toisin kuin Donovanin Atlantis-kappaleen lyriikassa, Hectorin omassa Atlantis-kappaleessa ei ole suoria viittauksia Atlantiksen myyttiseen historiaan. Hectorin lyriikka on enemmänkin mystinen yleisellä tasolla säkeineen, joissa vieraat äänet soivat rantaan, taivaanrantaan nousee pronssinen pylväs ja kultaiset neidot saapuvat auringosta. Atlantis-myyttiin ei näytä viittaavan myöskään laulun säe, joka selkeämmin viittaa Elovaaran radio-ohjelmista tuttuun astraalimatka-aiheeseen: "Ja silloin ruumiistani nousin huutaen". Säkeet "Kuinka aallot kantoi meitä moniin huoneisiin/ mä joista löysin kuudenlaista elämää" voisivat viitata esimerkiksi Krishnamurtiin, jonka mukaan olevaisuus koostuu eri tasoista.
Musa-lehti kirjoitti Meiran laulun olevan "hauraan särkyvä tarina tytöstä, joka on kasvamassa ulos satumaailmastaan ja horjuu kylmän ja kalsean totuuden ynnä rauhoittavan epätodellisen satumaailman välillä." Laulu on muiden Hectorin Narnia-laulujen tavoin eskapistista pakoa todellisuudesta ja kaipuuta lapsuuteen ja mielikuvitusmaailmaan. Tässäkin laulussa voi lisäksi olla jotain enemmän tai vähemmän yliluonnolliseen viittaavaa: puhutaanhan tekstissä vieraista hopeisissa huoneissa sekä mahdollisesti ajassa matkustamisesta: "huominen on jälleen eilinen". Lisäksi tämäkin laulu tuntuu sanovan, että todellisuus koostuu monista "tasoista": "Meira, kun ovista aukaista saat neljännen" jne.
Meiran laulu on kirjoitettu dialogin muotoon, ja tekstipahvissa lyriikka on jaoteltu eri henkilöiden sanomaksi. Keskustelua käyvät Narnian Aslan sekä Hectorin omat hahmot Herra Mirandos ja Meira-tyttö. Minna Helander kirjoittaa Meiran laulusta mm.: "Mirandos ja Aslan opettavat ja opastavat Meiraa ja rohkaisevat häntä näkemään omia näkyjään ja kulkemaan omaa tietään, joka ei ole sama kuin aikuisten tai Maan ihmisten tie."
Helander jatkaa: "- - laulun etäisen ja epämääräisen kaipuun ja viitteelliset kuvat voi yhtä lailla tulkita persoonattoman jumaluuden etsinnäksi tai kokemiseksi kuin raamatulliseksi allegoriaksi. - - Lewisin allegoria vahvistaa yhteyden Raamattuun ja kristinoppiin, mutta Hectorin allegoria on sikäli modernia, että se antaa mahdollisuuden moneen tulkintaan ja vihjaa moneen suuntaan. Monissa lauluissa, kuten Meiran laulussa, jäljet johtavat Narniaan tai muuhun satuun, Raamattuun, reallisiin tai fiktiivisiin henkilöihin. Kuulijoiden on usein mahdollista löytää vahvistusta keskenään erilaisille tulkinnoille." Helander myös esittää, että laulussa Aslan sanoo Meiralle, ettei tämä voi enää päästä Narniaan, aivan samoin kuin kahden Narnia-kirjan lopussa Aslan sanoo lapsille, että nämä ovat liian vanhoja tullakseen enää elämänsä aikana Narniaan: "Meira, Meira, tiedät sen/ on mahdottomuus huominen/ on monta unta matkaa vuorten taa…/ tähti sammuu, kello käy/ ei yössä taivaanrantaa näy/ vain tuuli vapaa voi sen saavuttaa…"
Laulussa optimismi ja pessimismi vaihtelevat. Toisaalta siinä on synkkyyttä ja pessimismiä: "äänesi löytävät varjoista vain raunion", "on äänesi vieras ja niin hiljainen", "on mahdottomuus huominen" ja "ei yössä taivaanrantaa näy". Laulun loppu näyttää kuitenkin olevan toiveikkaampi: "Meira, on kyynelten jälkeenkin taas päivä uus!" Laulun loppu esittää tiivistettynä koko albumin mystiikkapuolen keskeisen ajatuksen, jonka mukaan on tieteellisen tiedon ulkopuolella olevia ns. henkimaailman asioita: "Paljon on piilossa… etsi, niin voit löytää sen!"
Sakarin Lehtisen säveltämä ja Jorma Elovaaran sanoittama Sisämaan retkellä vyöryttää kuulijan eteen vielä kerran näkymättömän maailman asioita: puitten auroja, henkien huokumista ja maagisen sormuksen. Lyriikassa mainittu "viisinen tähti" viittaa selkeästi viisikantaan eli pentagrammiin, joka on ollut yleisesti käytetty tunnus okkultismissa.
Levyn viimeinen kappale Takaisin Narniaan merkitsee albumilla käydyn mystiikkaan suuntautuneen etsimisprosessin loppua ja paluuta turvalliseen satujen maailmaan. Laulun voi sanoa olevan paluuta tai kaipuuta lapsuuteen tai lapsen kaltaisuuteen. Aslanin nimi toistuu laulun lopussa eräänlaisena loitsusanana tai mantrana. Teksti ehkä pyrkii vakuuttamaan - itselle tai kuulijalle - että Narniaan paluu on mahdollista: "Kasvottomat luulee, etteivät he enää milloinkaan/ löytää voisi tietä Narniaan". Laulu kertoo, että tie on löytynyt ja se tie vie takaisin Narniaan.
© Tenho Immonen