Myös Linnut, linnut kuuluu epäilemättä Hectorin parhaitten albumien joukkoon ja on varmasti monelle yksi suurimmista suosikeista koko Hectorin albumituotannosta. Levy onkin monipuolinen kokonaisuus ja tarjoaa kuulijalle odotuksen mukaisen annoksen sekä vakavampaa hectorismia että kevyempää tyyliä. Albumi on rakenteeltaan hieman samantyyppinen kuin Hectorock I, sikäli että ykköspuolen laulut tälläkin levyllä ovat aiheiltaan vakavia, kun taas kakkospuolella kuullaan humoristisia ja parodisia esityksiä samoin kuin levyn suurin hittikappale Koko hela maailma.
Levyn ensimmäisenä kuultava albumin nimikappale on epäilemättä yksi Hectorin kaikkein suurimmista lauluista. Tämä kappale, kuten muutama muukin Hectorin laulu, kuvaa burnoutin, turhautumisen tms. aiheuttamaa henkistä kriisiä. Henkisen kriisin kuvauksessaan teksti on jopa hätkähdyttävä ja ”kipeä”, erityisesti kohdissa jotka viittaavat hoitojaksoon mielisairaalassa. Lähes hätkähdyttävän henkilökohtaista oman henkisen kriisin kuvausta saattavat jonkun mielestä olla myös kohdat, joissa kertoja kuvailee, kuinka ei pysty erottamaan unta ja todellisuutta toisistaan.
Kappaleen tekstissä puhutaan hoitoon antautumisesta ja vierastunnista, sekä mainitaan hoitaja. Nämä muutamat yksittäiset kohdat sijoittavat koko tekstin mielisairaalaympäristöön, jolloin koko tekstin helposti tulkitsee olevan mielisairaalassa hoidossa olevan henkilön kuvausta omasta henkisestä kriisistään. Linnut, linnut on yksi Hectorin henkilökohtaisimmista lauluista, joka selkeästi viittaa Hectorin omaan biografiaan. Hectorhan vietti Ruusuportti-levyn aikoihin puoli vuotta Lapinlahden sairaalassa, jonne hän itse hakeutui burnoutin vuoksi, minkä Hector on itse monessa myöhemmässä haastattelussaan todennut. Tekstin ensimmäisen säkeistön säe ”tämä ikkuna suljettu on ja ovet täynnä lähtijää” voi viitata siihen, että kertoja havainnoi maailmaa mielisairaalan seinien sisältä. Mielisairaalathan ovat suljettuja paikkoja erityisine vierastunteineen. Toisaalta ikkunan voi ymmärtää myös symbolisoivan ”henkistä ikkunaa”, jonka kautta ”henkinen valo” tavoittaa ihmisen. Henkisen valon voi ymmärtää viittaavan paitsi tietoon ja kulttuuriin, myös laajemmin ihmisen sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteisin sekä yhteiskunnalliseen rooliin. Ehkä se, että ikkuna on suljettu, johtaa henkiseen ja sosiaaliseen ”metsittymiseen”: ”Metsä kasvaa sisään/ virtaa varjoihin./ Olen metsä metsässä nyt ja näen mihin vajosin.”
Kuitenkin vaikeimmin tulkittava ja tekstin keskeisin runokuva ovat otsikossa ja muussa tekstissä monikossa esiintyvät linnut. Hans Biedermannin Suuressa symbolikirjassa lainataan Pyhän Hildegard Bingeniläisen luonnontieteellistä esitystä: ”Linnut symbolisoivat voimaa, joka auttaa ihmistä puhumaan harkiten ja ajattelemaan asioita ennen niiden tekemistä. Sillä kuten linnut kohoavat sulkiensa avulla ilmaan, niin kohottaa ajatteleminenkin sielun ruumiissa ja auttaa sitä levittäytymään kaikkialle.” Edelleen Suuri symbolikirja toteaa, että yltäessään siivillään taivaan korkeuksiin, lintujen on usein nähty olevan jonkinlaisia ihmisten toiveiden ruumiillistumia, kun ne onnistuvat irrottautumaan maan vaivoista ja kohoamaan korkeampiin sfääreihin.
Nämä tiedot lintusymboliikasta voivat auttaa myös Hectorin Linnut, linnut -kappaleen tulkinnassa, mutta tuskin tuovat kappaleen tulkintaan yksiselitteistä vastausta. Biedermann esimerkiksi luettelee esimerkkejä, miten lintuihin on vertauskuvana asennoiduttu välillä myönteisesti, välillä kielteisesti. Hectorin Linnut, linnut -kappaleen teksti ei suhtaudu lintuihin selkeän kielteisesti eikä myönteisesti, toteaa ainoastaan: ”Linnut, linnut/ ohi lentäkää”. Toisin sanoen kertoja kyllä torjuu linnut ja pyytää niitä lentämään ohi, jolloin asenne voi olla enemmän kielteinen kuin myönteinen. Teksti ei kuitenkaan varsinaisesti näe lintuja uhkina tai pelottavina.
Linnut toki jo sinällään voivat edustaa jotain uhkaavaa. Linnuthan ovat villieläimiä jotka saattavat joskus vaikka levittää tauteja, ja fiktion tasolla ne saattavat jopa hyökätä ihmisen kimppuun terävine kynsineen ja nokkineen, kuten Hitchcockin elokuvassa. Tässä tekstissä linnut eivät kuitenkaan uhkaa ketään, vaikka ne elävätkin vapisevassa maailmassa, joka tarvitsisi hoitajaa. Hectorin Linnut, linnut -kappaleessa lintujen joukko muodostaa pikemminkin kaukaisen, vaarattoman kurkiauran, jolle kertoja toteaa: ”Ohi lentäkää”.
Laulun loppupuolen säkeistö ”Saat yhä kirveen muodon/ ja tehtaanpiippujen./ Ja mustetahroissa runoilijan käy sormet patologien.” on oikeastaan omassa itsessään runo. Säkeistön alku on hieman vaikeatulkintainen, sillä muualta tekstistä ei käy ilmi, mikä on se, joka saa yhä kirveen muodon. Ehkä kyseessä on kynä, koska säkeistön viimeisessä säkeessä puhutaan mustetahroista ja runoilijasta. Tällöin alkuosassa kynän muuttuminen kirveeksi ja tehtaanpiipuksi kuvaa luovan taiteilijan mielikuvituksen lentoa. Kynän muuttuminen kirveeksi kuvaa kirjoittamisen mahdollisuuksia vanhan purkajana ja uuden rakentajana. ”Patologit” puolestaan ovat kriitikoita tai muita taiteilijan työn arvostelijoita. Mustetahra viittaa biografiseen tutkimukseen, jossa kirjailijan henkilöhistoria otetaan mukaan tutkimukseen.
Tehtaanpiippu puolestaan viittaa myös työväenaatteeseen. Samaan aatteeseen viittaa myös laulun aiempi säkeistö ”Niin monen lipun alla/ mä ehdin röhkimään./ Liput mustuivat salkoihin ennen kuin ehdin kääntää pään.” Maininta lipun alla kulkemisesta tuo varmasti useimmiten mieleen punalipun, vaikkei säkeistössä lippujen väristä mitään puhutakaan, muuta kuin että ne ovat kaikki mustuneet. Kohdasta voi lukea pettymyksen ideologiaan, joka on aiheuttanut lippujen kärähtämisen mustaksi ja henkisen romahtamisen.
Ensi näkemältä irrallisen oloinen muuhun tekstiin verrattuna on näynomainen säe ”Huivi päässä kulkee/ neito etsien./ Sulhasella ei sormusta lain, vain huutopiiri huorien.” Tavallaan sen voi kuitenkin lukea jatkoksi edelliselle säkeistölle, jolloin ”Huivi päässä…” -säkeistö olisi näyte jostain laulunpoikasesta. Se, että laulunpoikaset, joille kertoja vielä eilen kertoo tehneensä kätkyet, ovatkin nyt muuttuneet vihattaviksi äpäriksi, kuvaa voimakasta henkistä kriisiä. Myös linnut voivat tässä laulussa todellisuudessa symbolisoida taiteilijan inspiraatiota tai mielikuvituksen lentoa, koska niihinkin kertoja suhtautuu torjuvasti. Linnuthan joka tapauksessa symbolisoivat ajattelua, toiveita tai mielikuvitusta, joka vapaana liitelee korkeuksissa.
Levyn toinen kappale Vaunu vailla kuljettajaa on r & b -tyylinen, vauhdikas kappale, joka tekstinä tavallaan on jatkoa nimikappaleen mielenterveys-aiheelle. Tässä kappaleessa horjuvan mielen symbolina on kuljettamaton vaunu sekä erityisesti kertosäkeen kaksi jälkimmäistä säettä: ”Ja kaikki horjuvat kaiteet,/ et tukea saa kun tarvitset, sä kaadut, kaadut.” Horjuvat kaiteet ja liekkimereksi muuttuva matto edustavat useista Hectorin lauluista löytyvää surrealistista kuvastoa. Jälkimmäinen runovisio muistuttaa mieleen Heikki Vuennon runoon perustuvan Hectorin levyttämän Kaksi palaa aameneen -laulun, jossa matto ei syty palamaan vaan sohva. Tässä tapauksessa surrealistiset kuvat vahvistavat laulun horjuva mieli -aihetta. Mielen tila on kaaoksellinen ja pelottavakin, paukkuvine kattohirsineen ja liekkimereksi muuttuvine mattoineen. Sosiaaliseen eristäytymiseen puolestaan voi viitata säe, jonka mukaan vaunu ohittaa kaikki asemat.
Laulun jälkiosan kohdalla alkaa kuitenkin miettiä, symbolisoiko kuljettajaa vailla oleva vaunu sittenkään kriisiä potevaa mieltä vai pikemmin ”vierivää kiveä”, vaeltajaluonnetta. Tällöin ”outo matkustaja”, ”pelko kainaloissa” ja horjumiset ja kaatumiset kuvaisivat vain kulkurin elämän kovuutta. Laulussahan on muutenkin junien ja rajaseudun tunnelmaa tequiloineen, aavikkoineen ja pyssyineen. Nimenomaan tähän suuntaan kallistuu laulun viimeinen säkeistö: ”Kun kuljen aavikoilla,/ tequilaa päivänlaskuun/ juon taivaan vainioilla; vain itkuviinaa Herran laskuun.”
Levyn kolmas kappale Kuivaa sympatiaa ottaa kantaa eri asioihin, puolustaen luontoa ja vastustaen ydinvoimaa sekä viitaten muihinkin tärkeisiin kysymyksiin, kuten nälänhätään, ylikansoittumiseen ja sotavarusteluun. Laulussa kertoja asettuu ”äitimaan” asemaan: ”Olen maa jonka ihminen hyljännyt on”. Kappale on ehdottomasti albumin parhaimmistoa, eikä sitä kannata leimata pelkäksi vastustuslauluksi ydinvoimalle, sillä ydinvoimaanhan viitataan vain viimeisessä säkeistössä. Yhtä paljon viitataan esim. sotaan, ja ydinpommi ja ydinvoima rinnastuvat jotenkin keskenään kohdassa ”Vähän lämpöä kaipaan, ydinvoimaa mä saan/ jo pilvi piilottaa pian auringon.”
Seuraavaksi kuullaan uusi versio Lumi teki enkelin eteiseen -klassikosta. Uuden version syynä Hectorin mukaan oli se, ettei hän ollut tyytyväinen alkuperäisen version lauluosuuksiin. Toisaalta tällä kertaa mukana oli bändi, jonka kanssa Hectoria kiinnosti levyttää laulusta uusi, musiikillisesti hieman erilainen versio. Myös myöhemmin konserteissa kuullut versiot noudattelevat Linnut, linnut -levyn bändiversiota. Uusi levytetty tulkinta onkin varmasti perusteltu nimenomaan konserttiversioiden kannalta, vaikka toisaalta alkuperäisessä versiossa lopun hyräilyineen on jokin sellainen tunnelma, jota uudessa versiossa ei ole. Tekstillisesti näiden kahden version välillä on kaksi pientä muutosta: Herra Mirandos -albumin versiossa Hector laulaa ”isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin” ja ”radiossa laulettiin kiitos Luojan”, kun taas uudemmassa versiossa samat kohdat menevät ”isä lähti aikoja sitten Ruotsiin” ja ”radiossa veisattiin kiitos Luojan.”
Vakavia äänenpainoja sisältävä A-puoli päättyy kappaleeseen Ketkä istuu piiloissaan? Laulu ottaa kantaa ihmisoikeuksiin, erityisesti kahdessa ensimmäisessä säkeistössä, jossa teurashärän, yhteislaukauksen ja ahtaan sellin voi nähdä viittaavan poliittisten vankien asemaan eri puolilla maailmaa. Kolmas säkeistö puolestaan viittaa uutisraporttien shokeeraaviin kuviin Afrikan nälkäalueilta: ”On nälkä, nälkä lapsien/ niin musta joulukuu./ Miljoonan pienen Jeesuksen/ luut nahkaan liimautuu.” Toinen viittaus Afrikan nälänhätään löytyy kaksitoista vuotta myöhemmin levytetystä Ihmisyyden sirpaleet -kappaleesta, jossa lapsi nääntyy äitinsä povella ja suuret silmät kuivuvat kasvoihinsa.
Ilmauksen ”niin musta joulukuu” voi nähdä viittaavan eriarvoisuuteen rikkaitten länsimaitten ja köyhien kehitysmaitten välillä: (Amerikan) White Christmasin ja Afrikan luut nahkaan liimaavan mustan joulukuun välillä on suunnaton ero. ”Musta joulukuu” viittaa samalla myös Musta syyskuu -terroristijärjestöön, joka aiheutti tuhoa Münchenin olympialaisissa 1972. Terroristijärjestö otti panttivangeiksi 11 israelilaista olympiaedustajaa. Vapautusyritys epäonnistui, ja kaikki panttivangit, viisi terroristia ja yksi poliisi kuoli.
Myös Hectorin laulussa viitataan olympialaisiin, muttei vuoden 1972 kisoihin vaan vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin ja siihen kansainväliseen poliittiseen pelin, jonka vuoksi olympialaiset typistyivät tynkäkisoiksi. Vielä laulussa on viittaus kolmanteenkin ajankohtaiseen kansainväliseen uutiseen, nimittäin Irakin panttivankikriisiin Jimmy Carterin presidenttiajalta.
Laulun kertosäkeessä on myös viittaus Raamattuun, nimittäin Pontius Pilatukseen, joka vastentahtoisesti tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Tämän päivän pilatukset kertosäe näkee säälimättömimpinä kaksinaismoralisteina, jotka asettuvat tuomareiksi mutta myöhemmin vain istuvat piiloissaan ja pesevät käsiään. Samantyyppistä kaksinaismoralismin kuvaustahan löytyy kappaleesta Lohtu on rakkaus, jossa ”me vain tunnustamme syntimme ja käymme nukkumaan -/ rukoilemme kädet veressä se että anteeks annetaan.”
Linnut, linnut -levyn jälkimmäisen puoliskon kappaleista useimmat ovat huumorin sävyttämiä, joita sävyjä kappaleitten sovitukset vielä korostavat. Ensimmäinen näistä mustan huumorin sävyttämistä kappaleista on hulvaton huumoribiisi Viikonloppusammakko. Kappaleen alkuperäinen versio Holiday Frog löytyy brittiläisen rockparodiayhtye Alberto y los trios paranoiasin vuonna 1977 julkaistulta albumilta Italians From Outer Space.
Hectorin ideana on ollut jälleen, niin kuin monissa muissakin käännöksissään, löytää suomennokseen jokin suomalainen viittaus, joka tässä tapauksessa on iskelmäkappale Viikonloppuisä (säv. Jukka Kuoppamäki/san. Chrisse Johansson.) Viikonloppuisä levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1980, jolloin kappaleesta levytettiin useitakin versioita, joista suosituimmat olivat Jukka Raitasen ja Reijo Kallion laulamat tulkinnat. Tosin voi olla, että Viikonloppuisä-viittaus on vain sattumaa, sillä Holiday Frog -niminen kappale kyllä muutenkin kääntyy luontevasti Viikonloppusammakoksi. Kappaleesta löytyy toinenkin viittaus Suomeen, nimittäin Helsinkiin ja Hotelli Hesperiaan.
Kappale kertoo humoristisen ja absurdejakin piirteitä omaavan tarinan kaverista, joka vie sammakkonsa Hotelli Hesperiaan nakki- ja shampanjaillalliselle, mutta jatkot hotellihuoneessa päättyvät epämiellyttävään yllätykseen, kun sammakon villahousut osoittautuvat runsaaksi ihottumaksi.
Terapiaa on nopeatempoinen rock-kappale, jossa on sävellyksenä ja esityksenä kiihkoa ja levottomuutta siinä missä melodista taituruuttakin. Myös kappaleen tekstissä on levottomuutta, liikettä ja ääntä: avaimien heittämistä, henkien taistelua, törmäämistä, kurvaamista, kellojen soimista, etsimistä, eksymistä ja ”helvetisti elämistä”.
Tämänkin laulun aiheena on mielenterveys. Päähenkilö on analyytikoilla kurvaava jossain määrin neuroottisen oloinen (nuori) nainen (sukupuoleen viittaa säe ”älä Hilkka pelkää pahaa sutta”), joka lähes sairaalloisen paljon kelaa ongelmiaan sekä kertojalle että terapeuteilleen. Syy ongelmiin saattaa löytyä parisuhteesta, johon laulun ensimmäinen säe viittaa: ”Ruma mies taas on sua lyönyt, heitän sulle avaimen.” Toisaalta säkeen alkuosa ei suoraan viittaa siihen, että ”ruma mies” olisi parisuhteen toinen osapuoli. Myös avain, jonka kertoja heittää naiselle, jää tarkemmin määrittelemättömäksi: asunnon avain, auton avain vai jokin symbolinen avain? Terapiaan kuitenkin selkeästi viitataan, ja nimenomaan menneitä kelaavaan psykoanalyysiin.
Tästäkin laulusta löytyy siis viittaus satu- ja fantasiakirjallisuuteen, nimittäin tunnettuun eurooppalaiseen kansansatuun Punahilkasta. Saduista on useita versioita, joista nykyään tunnetuin on Grimmin veljesten versio 1800-luvulta. Punahilkan isoäiti, joka asuu metsän keskellä pienessä mökissä, joutuu suden syömäksi. Kun Punahilkka seuraavan kerran menee vierailulle isoäitinsä mökkiin, susi syö hänetkin, mutta satu päättyy kuitenkin onnellisesti, sillä paikalle sattunut puunhakkaaja avaa suden vatsan josta Punahilkka ja isoäiti löytyvät hengissä ja terveinä.
Terapiaa-kappaleen teksti ei sen sijaan sijoitu maaseudulle tai ainakaan metsän keskellä, vaan pikemminkin kaupunkiin tai ainakin kiireisten juppi-ihmisten elämään. Laulussa viitataan terapiaan eräänlaisena muoti-ilmiönä, juppien harrastuksena: ”Analyytikoilla sä kurvaat/ olet niiden leipäpuu”. Kurvaa-sanahan viittaa juuri kiireiseen ihmiseen tarkkaan suunniteltuine kalentereineen. Kuvatessaan neuroottisia, nuoria tai keski-ikäisiä city-ihmisiä, jotka elävät tarkkaan suunniteltua elämää ja jotka mielellään vatvovat ongelmiaan terapeutilleen, kappale tuo hyvin vahvasti mieleen Woody Allenin elokuvat. Allenin elokuvissahan, joista lähes kaikki sijoittuvat New Yorkiin, henkilöt hyvin monesti kertovat terapiasuhteistaan tai elokuvissa on kohtauksia, joissa henkilöt istuvat terapeutin pakeilla. Voidaankin sanoa Terapiaa-laulun olevan Hectorin woodyallenmaisin kappale.
Tekstin maininnat leipäpuusta ja virka-ajasta nimenomaan viittaavat ammattiauttajan rooliin, terapeuttiin ammatinharjoittajana ja terapeutin työhön leivänhankkijana. Samalla se viittaa siihen, että terapeuttikin on elantonsa ansaitakseen ammattia harjoittava henkilö ja vain ihminen siinä missä terapoitava. Laulun lopussa on neuvo terapeuteilla juoksevalle pikku punahilkalle: ”pelkää joskus niitä jotka myyvät sulle pelkojaa…s!” Tämä kohta ehkä kehottaa ottamaan enemmän hallintaan omaa elämäänsä, olemaan kuulematta kaikkia neuvojia ja oppimaan väistämään vahingollisia vaikutteita.
Lumi teki enkelin eteiseen -klassikon uusintaversion kyllä muistaa, mutta monikaan ei ensimmäisenä ajattele, että albumilla on toinenkin uusintaversio, joka on kappale Mennään pois. Kappaleen alkuperäinen versiohan on nimeltään Lay Me Down, ja tuo Jim Pembroken sanoittama kappale kuullaan Hotelli Hannikaisella.
Hectorin suomenkielinen teksti on melko erilainen Pembroken sanoitukseen verrattuna. Pembroken sanoituksessahan mieskertoja, jolla on mm. ”automaattiset ulosvedettävät hiukset”, tapaa hotellin baarissa entisen baletti-tähden ”Lady Nilen”. Hectorin tekstissä kertoja puolestaan on paennut tarkemmin määrittelemättömään ”pilvilinnaan” – mahdollisesti jonkinlaiseen piilopirttiin – ja käy siellä ankaraa yksinpuhelua. Pilvilinnassa lojuminen ei tosin välttämättä viittaa konkreettiseen piilopirttiin, vaan siihen että ”ryyppy on jäänyt päälle”. Toinen henkilö – ilmeisesti nainen – on kertojan vastavoima, jonka ”sanoista ja lakanoista” kertoja saa (henkisen) kuumeen. Toisen henkilön roolina on olla magneetti ja muutoksen luoja: ”Hän tahtoi viedä minut pois,/ hän toivoi etten jois.”
Voi olla että tämänkin laulun paikka, jonne ”hän saapui joskus katsomaan”, tarkoittaa mielisairaalaa. Laitosmaisuuteen viittaa myös kohta jossa mainitaan tilastoon joutuminen. Tällöin toisen henkilön toive, ettei kertoja enää joisi, viittaisi kertojan elämäntilanteeseen pitemmältä ajalta eikä vain aikaan ”pilvilinnassa”.
Parodisessa Kesäyllätys-kappaleessa Hector jälleen kerran kuvaa Suomea ja suomalaisuutta. Käkineen, niitynpientareineen ja päivänkakkaroineen lyriikka tuo mieleen vanhojen suomifilmien romanttisuuden. Säe turmion teillä vaeltelemisesta viittaa moralistisiin kertomuksiin – suomifilmeistä tai muualta – joissa maalta kaupunkiin muuttava tyttö tai poika kohtaa pahan maailman. Laulun päähenkilö on maalaispoika, jonka tyttö on jättänyt ja juossut nauraen niityn piennarta kaupunkiin. Parodiaksi laulu muuttuu viimeistään viimeisessä säkeistössä, kun huomataan, ettei jättämisen syynä ole pojan maalaisuus tai kaupungin houkuttelevat shemeikat vaan tytölle suoritettu sukupuolenvaihdosleikkaus.
Etelän yöt -kappaleessa Hectorin voi ehkä nähdä, ainakin jossain määrin, irvailevan tietyille tuonaikaisille kaukokaipuuta julistaville suomi-iskelmille. Tällaisia kappaleita olivat ainakin Kari Tapion levyttämä Kuumat yöt ja Taiskan levyttämä Mombasa. Yhtä paljon teksti varmasti tuo mieleen Risto Jarvan Loma -komedian, jossa Antti Litjan esittämä päähenkilö päätyy talvivaatteineen ja suksineen väärään koneeseen ja etelän lomakohteeseen. Myös Etelän yöt -laulussa päähenkilö on kylmän kulman kundi, mutta tekee matkan tropiikkiin ja tuntuu olevan ikään kuin väärässä paikassa: ”Ostan hellevaatteet, mä vaikka kuinka palelen.” Laulussa kertoja yrittää parhaansa mukaan viihtyä etelän aurinkorannalla, vaikka se onkin vaikeaa, koska ”en saa sua mielestäin”.
Levyn päättää albumin suurin hittilaulu ja tämän levyn kappaleista eniten konserteissa kuultu Koko hela maailma. Myös Koko hela maailman teksti on jossain määrin parodinen, kuvatessaan hylätyn miehen tuskan suuruutta ja kamppailua arkipäivän haasteiden kanssa, sekä miehen heräämistä epävarmuudesta tylyyn varmuuteen. Jätetyn miehen toteamus ”On mennyt koko maailma pois radaltaan” tuo tähänkin kappaleeseen mielenterveyspuolen ainakin jossain määrin mukaan.
© Tenho Immonen