Vuonna 2001 Hector osoitti kunnioitustaan yhdelle esikuvistaan, Reino Helismaalle, levyttämällä omalla kustannuksellaan kaksitoista Helismaan sanoittamaa laulua albumille Helismaan pikajuna. Albumin julkaisi Hectorin oma yhtiö Mirandos. Tuottajina levyllä olivat Jyrki Manninen, Olli Harma ja Hector.
Kappaleiden sovituksia on reilusti nykyaikaistettu ja monessa kappaleessa soundit ovat vahvasti konepitoisia. Kahdeksan levyn kahdestatoista kappaleesta on sovittanut ja ohjelmoinut kitaristi Jyrki "Muddy" Manninen omaan rockpitoiseen tyyliinsä. Monet uusista tulkinnoista ovat sanalla sanoen villejä, ja vaikka muutamassa kappaleessa liikutaan lähes ylikierroksilla, suurimmaksi osaksi kuitenkin "kaaos" on erittäin hallittua.
Lastenlaulut olivat yksi osa Reino Helismaan monipuolista laulutekstituotantoa. Vuonna 1967 julkaistun Reino Helismaan lauluja -nuottikokoelman esipuheessa Toivo Kärki luettelee mukana olevan "hilpeitä kupletteja, kansanomaisia kulkuri- ja reissumieslauluja, erilaisia elämänmenoa mietiskeleviä tukkilaisaiheita, haikeita tangoja ja valsseja, nykyaikaista tanssimusiikkia, opettavaisia tendenssilauluja sekä lastenlauluja."
Reino Helismaan poika Markku Helismaa kirjoittaa vuonna 1999 Sanojen takana Repe Helismaa -kirjan alkusanoissa: "Lastenlaulut olivat Helismaalle hyvin läheisiä. Pikku Tapani maalasi, hyppäsi mäkeä ja valmistautui olympialaisiin. Vielä enemmän lapsia kuitenkin kiehtoivat Nalle-vaarin syntymäpäivä, Heinäsirkan häät tai Tiku ja Taku. Lastenohjelmissa soi vielä nykyäänkin mm. Tiikerihai, jossa on kaikki kelpo lastenlaulun ainekset: hyvä rytmi, jännitystä ja kunnon tarina".
Markku Helismaa on myös omalta osaltaan vaikuttanut tämän levyn toteutumiseen, kuten Hector kirjoittaa Helismaan pikajuna -albumin kansitekstissä: "Idean tämän levyn tekemiseen antoi vuonna -92 Reino Helismaan poika Markku kuultuaan sovitukseni ja tulkintani Kulkurin iltatähdestä Toivo Kärjen muistokonsertissa Tampere-talolla. Markun mielestä oli aika nostaa esiin yksi tärkeä osa Repen valtavasta tekstituotannosta: lastenlaulut. […] Helismaa vaikutti lapsuuteni mielikuviin ja -kuvitukseen radion ja äänilevyjen välityksellä samaan tapaan kuin Carl Barks Aku Ankka -lehdissä piirrostarinoineen, pysyvästi."
Hector toteaa kansitekstissä valinneensa levyn laulut "niistä kymmenistä mahdollisista, joita voidaan perustellusti pitää lasten lauluina". Hectorin levylle valikoimista kahdestatoista laulusta seitsemän esiintyy em. Reino Helismaan lauluja -nuottikokoelmassa, jonka 120 laulusta lastenlauluiksi luokiteltavia on siis vain pieni osa. Kaikkien Helismaan 1500 levytetyn sanoituksen joukossa lastenlauluja on toki paljon enemmän.
Yksi suosituimmista Helismaan lastenlaulujen levyttäjistä oli Pikku-Tapani eli Tapani Seppälä. Pikku-Tapani levytti vuosina 1951-54 kymmenen kappaletta, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat Helismaan sanoituksia. Esimerkiksi Pikku-Tapanin levyttämistä kappaleista yksikään ei ole mukana Hectorin albumilla. Pikku-Tapanin levyttämiä lastenlauluja olivat mm. Cowboy olen minäkin, Olen pikku urheilija ja Meidän Mikki.
Muita artisteja olivat mm. Ragni Malmsten, joka levytti esimerkiksi Helismaan sanoittamat lastenlaulut Dumbo, lentävä norsu ja Pikku paha hukka, Ritva Mustonen-Laurila, joka levytti mm. kappaleen Muumipeikon laulu sekä Repe itse, joka levytti mm. kappaleen Heinäsirkan häät yhdessä Ami Lovenin ja Metro-tyttöjen kanssa.
Hectorin albumin ensimmäisenä lauluna kuullaan tuttu Meksikon pikajuna -kupletti. Tämän alkujaan Orient Express -nimisen kappaleen kirjoittajat olivat Gerhard Mohr ja Erich Plessov. Ensimmäisenä kappaleen levytti maassamme Kaarlo Valkama jo vuonna 1933. Helismaan suomennoksen levytti ensimmäisenä Reino Helismaa itse vuonna 1949. Helismaan ja Sävel-orkesterin levytys ilmestyi 78 kierroksen savikiekolla, jonka toisella puolella oli kappale nimeltään Järjestys torppaan. Myös Olavi Virta levytti kappaleen samana vuonna 1949. Vuonna 1963 Helismaa levytti Meksikon pikajunaan myös jatko-osan nimeltään Meksikon pikajuna 2.
Villiin länteen sijoittuvat tarinat olivat Helismaan kuplettien suosikkiaiheita, siinä missä tukkilaistarinat, Lappi-aiheet sekä erilaiset fiktiiviset tarinatkin. Muita Villiin länteen sijoittuvia Helismaan kupletteja olivat mm. kappaleet Tom Dooley, Balladi Villistä lännestä ja Balladi yksisilmä-Jackista.
Helismaan tekstiskaala ulottui siis tango- ja iskelmäteksteistä kupletteihin. Kupletti-termiä on silti ehkä syytä hieman selventää. Kupletti on tarkemmin määritellen humoristinen laulu, joka kertoo runomuotoisen tarinan jostakin tapahtumasta, henkilöstä tai ilmiöstä mahdollisimman vitsikkäästi ja nokkelasti. Suuri osa kupletin tehosta perustuu usein nokkelaan riimittelyyn, joka onkin yksi kupletin tärkeimmistä ominaisuuksista.
Reino Helismaata varhaisempia tunnettuja kuplettimestareitamme olivat mm. J. Alfred Tanner, Matti Jurva sekä USA:ssa asunut Hiski Salomaa. Helismaan aikalaisia ja myöhempiä kupletin taitajia olivat mm. Veikko Lavi ja Juha Vainio.
Kupletin laulutyyli poikkeaa paljon perinteisen iskelmän laulutyylistä, koska kuplettilaulajien laulutyyli on ennen kaikkea konstailematonta ja hienostelua kaihtavaa, vailla sävelpuhtauden vaatimuksia. Esimerkiksi Alfred Tannerin suosio ei niinkään perustunut lauluääneen, vaan Tannerin loistavaan ja ilmeikkääseen esiintymistapaan. Tatu Pekkarisella taasen oli omien sanojensa mukaan "laalussa välttävä kuutonen eikä laalukorvaa alakuunkaa". Reino Helismaan tyylille oli ominaista vahvasti nasaali "honotus" ja suora fraseeraus. Rajallisten laulutaitojensa vuoksi Helismaa itse lauloikin ainoastaan kuplettejaan, vaikka hän skaalansa sanoittajana ulottui kaikkialle populaarimusiikin kenttään.
Kansanomaisuuden ja humoristisuuden vuoksi kupleteissa kuullaan paljon laulutyylin erikoisuuksia, joita ei iskelmässä juuri tavata: huudahduksia, puhelaulua, puhetta, kuiskauksia, samoin kuin parodista nasaaliääntä tai monia muita äänenkäytön muotoja.
Laura Henriksson on musiikkitieteen gradussaan vuonna 2002 tutkinut Juha Vainion kupletteja kuplettiperinteen jatkajana. Tutkimus selvittää myös jonkin verran varhaisempien kuplettilaulajien tyylipiirteitä. Reino Helismaan laulamasta Meksikon pikajuna -kupletista Henriksson kirjoittaa: "Meksikon pikajuna on eräänlainen kupletti-ilotulitus. Kappaleen tehosteiden määrä on suurempi kuin missään muussa tämän tutkimuksen kappaleessa. Kappaletta on korostettu niin runsaasti, että se lähenee jo kuunnelmaa. Kappale alkaa vaunun kolinalla, vaunun ulkopuolella ulvovat kojootit, levyltä kuuluu oven narahdus, kuorsauksen ääniä, laukauksia ja hörönaurua. Sovitukseen tuodaan yhä lisää tehosteääniä, kun tarina kahdesta gangsterista, ylpeästä hidalgosta ja miehenkipeästä vanhasta piiasta etenee.
"Kuplettilaulun tyylikeinoja on käytetty kappaleessa säästelemättä. Gangstereista puhuessaan Helismaa käyttää usein nasaaliääntä, mutta erityisen nasaalilla äänellä Helismaa laulaa vanhaa piikaa käsittelevät osuudet. Kappaleessa on myös puheenomaisia huudahduksia ja paljon painotettuja sanoja. Tehostetaukoja esiintyy jonkin verran. Lisäksi säkeiden lopuissa esiintyy usein ylöspäisissä hypyissä glissandoja. Laulutapa noudattelee tiiviisti laulun teemaa, unisesta tunnelmasta puhuttaessa ääni on haukotteleva, "hohottelusta" puhuttaessa taas äänessä on naurua. Vanhan piian osuudet lauletaan nasaalin käskevästi, mutta myös parodisen haaveilevasti."
Hectorin nykyaikaistetussa tulkinnassa ohjelmoidut konerytmit ovat musiikillisesti pääosassa, kuten muutamassa muussakin albumin kappaleessa. Kappale alkaa ohjelmoiduilla konesoundeilla, joita heti kohta seuraavat junanpillin vislaukset. Erikoistehosteiden lisäksi modernisoitu versio on helppo tunnistaa kupletiksi tyypillisten kuplettilaulun tyylikeinojen perusteella. Näitä kuplettilaulun tyylikeinoja kuullaan erityisesti kohdissa, joissa Hector tulkitsee Ison-Patin ja Pikku-Peten repliikkejä. Vierailevina artisteina kappaleessa ovat mukana Vesa-Matti Loiri Hidalgona ja Nylon Beat (Jonna Kosonen ja Erin Koivisto) vanhoina piikoina.
Sorsanmetsästys on Reino Helismaan säveltämä ja sanoittama kappale, jonka Helismaa levytti vuonna 1955. Hectorin levytys kappaleesta on albumin rockpitoisimpia. Laura Henriksson kirjoittaa Helismaan levytyksestä: "Laulutavaltaan Sorsanmetsästys on monipuolinen. Kappale lauletaan tiukasti legatossa, pieniä tehostetaukoja on niukasti. Kappaleessa on runsaasti pieniä liu'utuksia, erityisesti laskevissa melodiakuluissa säkeiden lopuissa. Puhelaulua käytetään runsaasti, erityisesti kolmannessa ja neljännessä säkeistössä, joissa kuvataan pyssyn paukuttelua sekä miesten innostuneita kannustushuutaja. Miehisen uhon parodioiminen on tärkeä laulun teema. Joitakin yksittäisten sanojen ja säkeiden korostuksia kappaleessa on, esimerkiksi lauseessa säkeessä 'eikä peljätty ensinkään'. Nasaaliääntä käytetään kerran, kappaleen lopussa. Siinä Helismaa laulaa metsästysreissulta palanneita miehiä hoitaneen lääkärin äänellä kappaleen refrengin 'vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys'."
Myös Reissumies ja kissa on Helismaan oma sävellys. Kappaleen levytti Tapio Rautavaara vuonna 1949. Jukka Pennasen ja Kyösti Mutkalan Helismaa-elämäkerrassa Jätkäpoika ja runoilija kappaleesta kerrotaan: "Rautavaaran Liisa oli ihastunut erääseen tarinaan, jonka nimi oli 'Köyhän onni on illusio' ja lukenut sen sitten Helismaalle puhelimessa. Parin päivän päästä Rautavaaran postiluukusta tuli kirje, jonka sisällä oli teksti 'Reissumies ja kissa'. Siitä tuli Rautavaaran ensimmäinen iso menestys, ja Rautavaarasta tuli reissumies." Reissumiestä kappale kuvaakin, kuten jo laulun alku kertoo: "On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies/ hän viheltelee kulkeissaan/ hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties/ on musta kissa seuranaan".
Neljäs kappale Nallen syntymäpäivä on Helismaan suomennos Thorbjörn Egnerin kirjoittamasta laulusta Bambens födelsedag. Kappale ilmestyi vuonna 1953 Helismaan, Ami Lovenin ja Metrotyttöjen singlellä, jonka toisella puolella oli em. Heinäsirkan häät -kappale. Hectorin levytyksessä laulavat myös Sarita Harma sekä Sarita Harman poika Mortti Koskelin, joka on mukana myös Linjuripolkka-kappaleessa.
Tiikerihai oli Juha Eirron kuuluisin levytys. Eirto levytti kappaleen 1955, ja seuraavana vuonna levy komeili myyntilistojen kärjessä. Myös Olavi Virta levytti tämän suositun foksin samoihin aikoihin. Alkuperäinen laulu Tiger Shark oli Peter Hodgkinsonin kirjoittama mukaelma vanhasta amerikkalaisesta kansansävelmästä. Hector on levytyksessään muuttanut Eirron ja Virran vakavahenkisesti laulaman kohtalokkaan balladin humoristisempaan suuntaan, laulamalla osan säkeistöistä parodisesti sekä lisäämällä tulkintaan "röllipeikkomaisia" ääntelyitä.
Toivo Kärjen sanoittaman Hullu hanuri -rallin levytti Esa Pakarinen vuonna 1954. Ennen Hectoria ennätti jo Hullujussi-yhtye vuonna 1974 kierrättää kappaleen Bulvania-albumilleen nimellä Hullu kitara. Hectorin levytys Hullu syntikka julkaistiin myös Hectorin Helismaa-albumin ensimmäisenä singlenä. Kappaleen nimen lisäksi myös laulun muuhun tekstiin Hector on tehnyt pieniä muutoksia. Niinpä esimerkiksi säe "Vesterinen myös sen näki" on Hectorin levytyksessä muuttunut muotoon "Darude sen myöskin näki". Nämä niin kuin albumin muittenkin kappaleitten tekstimuutokset on tehty Markku Helismaan luvalla, kuten levyn kappaletiedoissa sanotaan.
Neljäs mies -kappaleen sävelsi Toivo Kärki salanimellä W. Stone, ja laulun levytti Viktor Klimenko vuonna 1964. Laulun tarina sijoittuu Robert Louis Stevensonin Aarresaari-kirjan maailmaan ja kertoo Captain Kiddistä, jonka synkkää tarinaa laulun puhuja tuoppien voimalla kuvailee.
Pikku maalari on Olavi Huuskan säveltämä kappale, jonka Reino Helismaa levytti vuonna 1950 ja Pikku-Tapani seuraavana vuonna. Hölmölän häät puolestaan on Toivo Kärjen nimimerkillä K. Aava säveltämä kappale, jonka Esa Pakarinen levytti vuonna 1951.
Tapio Rautavaaran vuonna 1949 levyttämä Päivänsäde ja menninkäinen on yksi tunnetuimmista Helismaan lauluista. Helismaa itse myös sävelsi tämän tunnelmallisen laulelman, jonka Rautavaara levytti uudemman kerran vuonna 1965. Monet muutkin artistit kuten Vesa-Matti Loiri ja Yö-yhtye ovat levyttäneet tämän kappaleen, joka on myös yksi suosituimmista lastenlauluistamme. Lauluhan kertoo tarinan kahdesta erilaisesta hahmosta, joista toinen (Päivänsäde) on valon lapsi ja toinen (Menninkäinen) rakastaa yötä. Tässäkin laulussa Hector laulaa Menninkäisen repliikit "röllimäisesti", kun taas Päivänsäteen osuuden laulaa Sarita Harma.
Toivo Kärjen nimimerkillä K. Aava säveltämän Linjuripolkan levytti Veikko Sato vuonna 1950. Pennasen ja Mutkalan Helismaa-kirjassa kerrotaan tämän rallin taustasta: "Helismaa ajoi satoja kilometrejä pitkin päällystämättömiä ja kuoppaisia maanteitä linja-autoissa, joissa kerrottiin juttuja ja paiskottiin sananparsia, joista hän sai aiheita säkeistöihin tai kokonaisiin ralleihin. Kirkonkylien väliä ajava täysinäinen linja-auto oli yksi sodanjälkeisen ajan ilmiöistä sinänsä. Siinä ei yleensä istuttu hiljaa, vaan urkittiin takaa ja sivuilta juttuja ja uutisia. Hattuhyllyillä oli aina ruskeita pusseja pahoinvoivia matkustajia varten, tupakka haisi, rahastaja kiersi mustine laukkuineen rahastamassa ja auttoi eukot ja ukot nyytteineen sisään ja ulos, ja milloin auto juuttui kiinni, patistettiin matkustajat nielemään rapaa kuljettajan kaasutellessa autoa mudasta irti.
"Puhelu kuljettajan kanssa oli kielletty, paitsi - Helismaa huomasi - 'jos on kysymyksessä esimerkiksi Romppaisen pakkohuutokauppa, Kekuraisen Leenan naimisiinmeno, huono heinävuosi, kunnallisvaalit, viinan hintojen nousu, olympialaiset, Hamppulan Villen tappojuttu, kanttorinvaali Peräkylässä, Heikkisen Masan puimakoneen osto ynnä muut yhtä merkittävät asiat.'"
Helismaan pikajuna -albumin viimeisenä rallina kuullaan kappale Tiikerinmetsästys, jonka levyttivät vuonna 1957 Pekka Tiilikainen ja hänen Tiikerinmetsästäjänsä. Kyseessä on alkujaan Tiger Rag -niminen foxtrot, jonka alkuperäinen levyttäjä oli Original Dixiland Jass Band vuonna 1917. Laulun kirjoittajat olivat kyseisen jazz-bändin jäsenet Nick La Roccaa, Eddie Edwardsia, Henry Ragasia, Tony Sbarbaroa ja Larry Shieldsiä, samoin kuin Harry DeCosta.
Tässä kappaleessa Sarita Harma laulaa Mrs. Millerin osuuden. Kappaleen tekstiä Hector on uudistanut ja modernisoinut enemmän kuin mitään muuta albumin teksteistä. Pekka Tiilikaisen levytys esimerkiksi päättyy Tiilikaisen selostaessa "Hotsipotsi-radiossa": "Myöhemmin todettiin että tiikeri oli kuollut sydänhalvaukseen." Hectorin Helismaa-levy puolestaan päättyy sanoihin "Mitä, mitä, mitä? Tiikeri tais delaa sydäriin!"
© Tenho Immonen