Loppuvuodesta 1985 ilmestynyt Hectorock II muistuttaa mieliin yhdentoista vuoden takaisen suuren hittialbumin, sekä toisaalta juhlistaa Hectorin kaksikymmentä vuotta jatkunutta taivalta levyttävänä artistina. Sekä albumin etu- että takakannesta löytyykin selkeitä viittauksia Hectorock I -albumin kansitaiteeseen. Johanna-yhtiön mentyä konkurssiin levy tehtiin Dove-merkille, joka oli Hectorin keksimä Love-nostalgiaa henkivä nimi.
Vaikka Hectorock II on varsin vähälle huomiolle jäänyt albumi, koska yksikään levyn kappaleista ei osoittautunut suureksi hitiksi tai klassikoksi, ei levy silti ole mikään onneton räpellys, vaan albumilla on useita todella toimivia kappaleita. Musiikillisesti tai teksteiltään vain albumin avauskappale Jäävalssin jälkeen viittaa selkeästi Hectorock I -albumiin. Muualla albumilla kuullaan musiikillisia vaikutteita ulkomaisilta rocktähdiltä, erityisesti Bruce Springsteeniltä ja Mark Knopflerilta.
Levyn avainkappaleisiin kuuluvan Jäävalssin jälkeen -laulun tekstissä on viittaus paitsi Hectorock I -albumin Jäävalssiin, myös kahteen muuhun albumiin, nimittäin Liisa Pieneen ja Ruusuporttiin. Aivan kuten kahta vuotta myöhemmässä laulussa Kadonneitten lasten marssi, tässäkin kappaleessa Hector viittaa aiempaan lauluunsa ja luo sitten tilanteen "mitä sen jälkeen": "Jäävalssin jälkeen on parketti täynnä/ Ja viimeinen vuoro on lapsien/ Enkelit itkee, on kaikilla kylmä/ Sankarten kuoro niin hiljainen".
Lunta kiikarissa on matkakertomus, jonka alussa kiertäminen asetetaan runokielelle tyypillisen karnevalistisesti hieman päälaelleen: "En ole kiertolainen/ Mua kiertää Maa". Kiertämisestä tässäkin laulussa kuitenkin on kyse, kuten monessa muussakin Hectorin laulussa, joissa kertoja tai päähenkilö on eräänlainen ikuinen vaeltaja. Tässä laulussa matkareitti on seuraava: ensin Sveitsiin "Alpeille hurraamaan", sitten USA ja Minnesota sekä Greyhound-ajelu, Afrikka, Tiibet, Ruotsi, Ranska, Kuuba ja viimein kotoinen Suomi. Toisen säkeistön Tiibet-kohta ja "kultainen vuosi", jossa on "niin monta salaisuutta" ikään kuin palauttavat mieleen, ainakin hyvin etäisesti, Herra Mirandos -albumin mystiikka-aiheet, samoin kuin tekstin maininta mystiikasta, vaikkakin siinä muodossa että "mystiikkaa emme suosi".
Toisaalta tämäkin teksti mahdollisesti viittaa juppielämän pinnalliseen puoleen Alpeilla hurraamisineen ja hodareineen ja bodareineen. Ainakin teksti jälleen kuvaa Suomea ja suomalaisia stereotypioita, mainitessaan järvet ja oluenjuonnin. Samoin kuin neljä vuotta aiemmassa Tilu-lilu -kappaleessa, tämänkin kappaleen tekstissä on viittaus Juhani Peltosen Valaan merkkejä novellikokoelman novelliin Sedän matka kaivolle.
Mark Knopfler/Dire Straits -tyylisessä kappaleessa Olkoon niin taiteilijakertoja jälleen kerran tuskailee laulukirjoittamisen ihanuuden ja kurjuuden parissa, aivan kuin kolmea vuotta aiemmassa kappaleessa Kultainen noutaja. Inspiraation etsimisestä kertovat kohdat, joissa kertoja etsii kitarastaan sointuja ja miettii, millaisen biisin tekisi. Tekstissä kiinnittää myös huomiota useampitavuisiin riimeihin: rakastunutta - lakastunutta, talviunille - munille, kuritan - luritan, sekä harvinaiseen riimityyppiin, jossa riimin sisällä on sananraja: läpi nää - säpinää.
Jälkimmäisissä kohdissa teksti luo kuvia suomalaisen miehen sielunelämästä parisuhdeongelmineen ja kapakkakierroksineen. Perustunnelma on ikävystyneisyys arkeen, joka heijastuu myös parisuhteeseen. Lopputuloksena on jonkinlainen "elämä on toisaalla" -tunnelma: "En unieni läpi nää/ Mut jossakin on säpinää!"
Albumin parhaita kappaleita on ehdottomasti Paha päiväkirja, joka tekstiltään tuo osittain mieleen Herra Mirandos -albumin kakkospuolen mystiikkalaulut, erityisesti Meiran laulun vieraat hopeisissa huoneissa, samoin kuin Atlantis-laulun auringosta saapuvat kultaiset neidot ja säihkyvin silmin lentävät suunnattomat linnut, ts. kaikenlaisen yliluonnolliseen viittaavan kuvaston. Paha päiväkirja -laulussa samankaltaista edustavat yöllä saapuneet "kolme miestä hohtavaa", sekä jossain määrin myös kaukaa tuulesta kuuluva kutsu juhliin.
Kappaleen teksti on silti suurimmaksi osaksi realistinen, kuvatessaan isää, siskoa ja kertojaa. Neljästä säkeistöstä kolme ensimmäistä voi nähdä takautumana lapsuuteen. Luontoon ja ympäristöön viittaavat säkeet kuten "isä ajaa pihaan kuorman koivuhalkoja" eivät välttämättä sijoita tekstin miljöötä kaupungin ulkopuolelle, vaan tämäkin säe voi kuvata Helsinkiä
Laulussa kertoja selaa piilopaikassaan kirjaa, joka otsikon mukaan on "paha päiväkirja". Syytä kirjan pahuuteen teksti ei juuri kerro, sillä ainoa siihen viittaava kohta on toisessa säkeistössä, jossa siskon takana "taas seisoo mies, se sama ilkeä". Sen sijaan kirjakin saa yliluonnollisia piirteitä, koska sen sivut kasvavat silmissä, syttyvät tuleen, sekä "sen kuvat repi pielustain". Viimeisessä säkeistössä ollaan ilmeisesti nykyajassa, jossa takautumissa kuvattu päiväkirja jollain tavalla haitallisesti vaikuttaa kertojan nykyelämään: "Nyt liikun levottomasti, kuin jotain oottaen/ Kun unia en nähdä voi, nään painajaisen sen - -". Aivan laulun lopussa todetaan, että "suurta kirjaa pienten toiveiden ehkä ollutkaan", mikä on tavallaan helpottava huomio aiemmin tekstissä esiintyvän pelon, ilkeiden miesten ja painajaisten jälkeen.
Niin monta demarii -kappaleen ydinmerkitys on siinä, että se varoittaa "pikkutyttöä" pysymään loitolla "vieraasta herrasta", joka lupaa "autot ja asunnot", vaikka vain "puhuu satuja, kyttää sun herkkuja". Tarkemmin vielä laulu määrittelee herrat demareiksi jotka ajavat bemareilla. Ilmeisesti laulussa Hector haluaa kritisoida kaikkia ns. takinkääntäjiä, esimerkiksi juppiutuneita entisiä työväenaatteen kannattajia. Paitsi demarit bemareineen, teksti mainitsee myös kansanedustajat ja presidentin, jonka helposti tunnistaa sosiaalidemokraatti Koivistoksi.
Bemari-demarit ja oivat jupit tuovat jossain määrin mieleen myöhemmän Oisinpa tuuli -kappaleen, jossa "Me yhdessä aikanaan kapinoitiin/ Nyt ihanteitamme on sylkemässä ne joita me ihannoitiin". Tämäkin laulu mainitsee myös sadut, ja Hector näyttää jälleen sekoittavan toden ja sadun välistä ristiriitaa sekoittamalla niiden loogisia merkityksiä: "Vaan lue sinä satuja/ Ne ovat tosia".
Poltettu maa -kappale sai inspiraationsa SPR:n ja YLE:n Afrikka-konsertin Eva Dahlgren -osuudesta, ja Dahlgren-vaikutus kuuluukin kappaleen äänimaisemassa vähintään yhtä selkeänä kuin Knopfler-vaikutus Olkoon niin -biisissä. Mikäli ajatellaan, että tekstin ydinlauseke on kertosäkeistön loppupuolella oleva säe "Mä tahdon vain rakastaa", tällöin laulun voi nähdä olevan variaatio samasta teemasta kuin Kaikki tahtoo rakastaa ja Viimeinen unelma.
Kuitenkin laulun otsikko kertoo, että laulu todellisuudessa kuvaa pikemminkin parisuhdetta sellaiseen tilaan menneenä, jossa kuten Olkoon niin -kappaleessa "kaikki liioittelematta on lakastunutta". Poltettu maa ja muut karut kuvat (kylmä yö, eksyneet lapset, pelko, paleleminen) ilman muuta kuvaavat ja vahvistavat kuvausta hajonneesta, burnoutiin menneestä parisuhteesta. Kertosäkeitten loppupuolella näkökulma muuttuu jonkin verran, enemmän kertojan omien tunteiden tilitykseksi, ehkä viimeiseksi yritykseksi pelastaa suhde: "Mä en tahdo pelätä - -/ Mä tahdon vain rakastaa".
Albumin toisessa Springsteen-tyylisessä kappaleessa Kuka sinä olet? kielikuvat ovat paradoksimaisia ja rakentuvat vastakohtien asettelulle. Ehkä muistuttamalla vastakohdista ja loogisista mahdottomuuksista teksti haluaa kuvata miehen ja naisen erilaisuutta ja hankaluuksia parisuhteessa. Laulussa parisuhdetta kuvataan vähän samalla tavalla kuin U2:n kappaleessa With Or Without You. Tässäkin laulussa on välttämätöntä levottomuutta niin yhdessä kuin erillään olossa: Kuka sinä olet jota kaipaan kun oot vierelläin/ Ja jonka tuleminen tietää jo mun lähtöäin?" Tätä näkemystä korostavat myös tekstissä esiintyvät sanat mahdoton ja saavuttamaton.
Albumin viimeisenä kappaleena kuullaan levyn toinen cover-kappale Niin vähän on aikaa, jonka on säveltänyt Otto Donner ja sanoittanut Matti Rossi. Kappale ilmestyi alkujaan Pepe & Paradisen Niin vähän on aikaa -albumilla vuonna 1972
Kappale soveltuu tyylillisesti erinomaisesti levylle ja verrattaessa myös Hectorin muihin lauluihin, sillä kappaleessa olevat perusasiat elämä, kuolema ja rakkaus ovat samoja teemoja, joista Hectorkin on omassa taiteessaan jatkuvasti eri näkökulmista lauluja luonut. Laulussa myös mainitaan kysely ja vastausten etsintä, joka sekin luonnehtii erittäin hyvin myös Hectorin omia lauluja, samoin kuin kaksi muuta lyriikasta löytyvää sanaa ihmistarina ja taistelu. Myös Hectorin omista lauluista löytyy paljon ihmistarinoita ja taistelua optimismin ja pessimismin, sodan ja rauhan niin kuin myös kissojen ja koirien välillä.
© Tenho Immonen