’Mirandoksen’ ja ’Sirkustirehtöörin’ ohella vuodelle 1973 osuu vielä toinen Cumulus -LP, 'Maihin'. Sen musiikki on koottu yhtyeen tekemän tv-sarjan neljästä ensimmäisestä jaksosta (tai oikeammin biisejä otettiin kolmesta jaksosta). Idea ohjelmasarjasta oli jo jonkin aikaa hautunut porukan keskuudessa. Sen toteutuksen oli kesällä 1972 pyöräyttänyt käyntiin Heikin tuttu teiniajoilta, eli Danny, jonka leivissä Ankikin oli aiemmin ollut. Jaksojen käsikirjoitus on Hectorin, vaikkakin asiaan kuului melkoisen paljon improvisointia ja tilanteiden mukaan toimimista. Jonkinlaisena esikuvana olivat Richard Lesterin Beatles-filmit. Sarja käsittää kaikkiaan kuusi jaksoa, joista viimeiset on ilmeisesti purkitettu, ainakin pääosin, vuoden 1973 syksyllä. Prosessi liittyi myös Ankin opintoihin Ateneumin kamerataiteen linjalla. Tätä kautta produktiossa olivat mm. sittemmin tunnustetut ohjaajat Esa Vuorinen kuvaajana sekä Lauri Törhönen äänittäjänä. Viimeksi mainitun ovat myös ’Maihin’ -albumin kannen valokuvat. Alkupuolen jaksojen kappaleet äänitettiin ensin studioissa kesällä 1972 melkoisen nopeasti, äänittäjänä toimi Per Wallenius. Tämän jälkeen tehtiin filmaukset myötäilemään musiikkia. Gotlannissa kuvattu Tandem-pyöriä ja idyllejä oli sarjan ensimmäinen osa. Akustinen häiriö korvessa ja valtateillä on kuvaus Cumuluksen keikkamatkasta. Nämä esitettiin tv:ssä tammi- helmikuussa 1973.
Saaren Anki ja neljä suolaista miestä on kuvattu Ankin merellisissä Porkkalan maisemissa sekä lapsen silmin maailmaa katsova ... ja jalassa valkoiset tossut kaupunkimiljöössä. Jaksot esitettiin touko-kesäkuussa 1973. Myöhemmin sarja täydentyi vielä parilla ohjelmalla. ‘Maihin’ -LP siis perustuu tähän sarjaan. Kaikki levylle päätyneet kappaleet ovat vierasta alkuperää ja sellaisia, joita yhtye ei aiemmin ollut levyttänyt. Sanoitukset ovat Hectorin, pois lukien alkuperäiskielinen, jo Rakkauspakkaus -show’sta tuttu ‘Square Dance’. Mukaan otettiin mm. Beatles-sävelmiä ('Because' eli 'Syytä etsin mä vaan' ja 'In My Life' eli 'Elämässäni') sekä Paul Simonia ('Duncan' ja 'Cloudy' eli 'Pilviin'). Hectorilla on useita laulu-osuuksia, mm. kappaleissa ‘Oi beibi, maailmasi muuttuu’ ja ‘Elli’ sekä hilupilttuulaulussa ‘Sonja ja Josefin’. Hän on myös esilukija ‘Lännensankarit’ -biisissä, josta voi saada tuntumaa artikkelin alussa mainittuun diiba-daaba –englantiin. Mukana ovat jälleen Matti ja Pirjo Bergström. Kappaleet taltioi touko-kesäkuussa 1973 Finnvoxissa Antti Joki, ja äänitykset ovat erikseen levyä varten tehtyjä.
Näiden juttujen ohella Cumulus oli mm. maaliskuun alussa Liisankadulla radion Popstudiossa sekä huhtikuussa tv2:ssa Suomutunturilla kuvatussa I Utförssvängen -ohjelmassa. Viimeksi mainitussa olivat mukana myös Christer Bonn sekä Kim Floor.
Cumulus edusti 1973 Suomea Hollannissa radioyhtiöiden kansainvälisissä ohjelmakilpailuissa. Yhtye esitti ohjelmansa noin tunnin mittaisessa Radio Nordring/Nordseen suorassa lähetyksessä, joka välitettiin kaikkiin Pohjanmeren ympärillä oleviin maihin. Kapellimestarina toimi Matti Bergström, johdossaan täysimittainen Amsterdamin Konzertgeboum sinfoniaorkesteri. Alkua lukuun ottamatta edustus sujui suhteellisen hyvin. Esitettävänä oli suorassa lähetyksessä potpuri tutuista 60-luvun biiseistä. Linnavallin sovituksessa olivat kuitenkin modulaatiot muuttuneet totutusta ja Cay lähti laulussaan heti kärkeen eri suuntaan kuin orkesteri. Porukka sai kuitenkin nopeasti homman takaisin kokoon ja tapauksesta selvittiin säikähdyksellä. Heikin mukaan orkesterin jouset eivät olleet tämän kaltaisen musiikin tasolla, eivätkä ne myöskään pysyneet tempossa ja Cumulus "passittikin heidät taimitarhaan".
Paitsi suomalaisten sanoitusten nousua, glamrockia ja Bowien suosiota alkoi 1973 tietämissä myös rankemman, nostalgisen rokin aika. Esimerkiksi Hurriganesin ensilevy äänitettiin tuon vuoden kesäkuussa.
Hectorin tekstien tulkinnasta alkoivat vähitellen kiinnostua muutkin artistit. Tähän saakka niitä oli kuultu muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta joko hänen omina taikka lähipiirinsä esityksinä. Lähipiiriin on tässä suhteessa laskettava aikoinaan PSO:lle Ankin siipien suojaan tullut Katri-Helena. Vuosina 1973-74 syntyi Baddingin levyille neljä tekstiä, niistä ensimmäisenä teinirokkikäännös ‘Mä jäin kii’. Maaritin ensialbumille tuli useita hienoja sanoituksia, mm. ’Lainaa vain’ ja ’Uutisten jälkeen’, joka liittyi myöhemmin mainittaviin Chilen tapahtumiin. Hieman vaatimattomammasta päästä esimerkki tuolta ajalta voisi sitten olla Eero Avenille tehty Glitter -käännös ’Sua kaipaan mua kaipaamaan’.
Rokkijatkumoon kuuluu myös Hectorin & Cayn 'Marleena', jolla he osallistuivat menestyksekkäästi (6. sija) Syksyn sävel 73 -kilpailuun. Kappale julkaistiin singlenä, jonka toteuttajina olivat Hectorin ja Cayn ohella Bergströmit, Nappi Ikonen ja Antero Jakoila sekä Paroni Paakkunainen ja Pekka Pöyry. B-puolelle prässättiin 'Mirandos' -albumiraita 'Lumi teki enkelin eteiseen'.
Cumuluksen Syksyn sävel 73 -kappale oli puolestaan Ankin säveltämä monikuvioinen 'Eloheinää', joka saavutti luvalla sanoen ansaitsemansa 10. sijan ko. kilpailussa. Se säilöttiin singlelle, jonka B-puoli, 'Unta voin jatkaa', on hieman rennompi Karlssonin kappale, mutta ei nyt mikään huikea saavutus sekään. Tämäkin oli kilpailuun tyrkyllä, mutta ei sinne päässyt. Kappaleet sanoitti Impi Riimi.
Mainittu tv-sarja jatkui kahdella, helmi-maaliskuussa 1974 esitetyllä jaksolla. Karnevaalit perustui 'Sirkustirehtöörin pieni sydän' –albumiin. Eri aikakausilla seikkailtiin puolestaan ohjelmassa Aikakone. Näiden jaksojen ohjausryhmään kuuluivat Mikko Harjanne ja Jyrki Lindström.
Aikakone on mielenkiintoinen, useita levyttämättömiä kuriositeetteja sisältävä kooste. Niitä ovat esimerkiksi ‘Irja’ -humppa ja suomennettu Bowien ‘Space Oddity’ (ei siis sama kuin Sotavallan ’Kapteeni Tom’ –teksti), molemmat Hectorin esittäminä. Koko bändi on Gary Glitter –tunnelmissa Heikin toimiessa rumpalina, taustanauhalla iskijä lienee kuitenkin Nappi Ikonen. Jaksossa on mukana myös Beatles-sikermä, jonka sävelmiä luultiin (syystäkin) alkuperäisten päälle toteutetuiksi playbackeiksi. Päätöksenä on vielä suomenkielinen, koko Cumuluksen tulkitsema versio klassikosta ‘Times They Are A’Changing’.
Rokkiajan suhteen homman kruunaa Dick Dynamite –albumia ennakoiva kymmenen biisin potpuri. Cumulus oli siis jo lähes alusta saakka esittänyt vastaavia, 50- ja 60-lukujen sikermiä, joten mikään yllättävä veto ei sinänsä ollut kyseessä.
Työntäyteinen vuosi 1973 päättyi lupaavasti. Joulukuun lopussa aloitettiin helmikuun 1974 alkupäiviin jatkunut kolmannen sooloalbumin, 'Hectorock I':n työstäminen. Jälleen Heikki halusi kuopata aiemmat vaikutteet, ja uusilta biiseiltä karsittiin tietoisesti kaikki viittaukset mystiikkaan. Jotain jälkiä ‘Mirandoksesta’ luonnollisesti silti jäi, eikä tuleva menestyskään ollut enää yllätys.
Levystä tuli kahtiajakoinen ja se jaettiinkin vakavampaan Hecto- ja rokkaavampaan Rock-puoleen. Se sisälsi trendikästä, nousussa olevaa 50-60 -lukujen rokkia, mutta toisaalta pinnalla oli oma yhteiskunnallinen herääminen ja siihen liittyvä "sietämätön sanomisen pakko".
Vuoden 1973 syksyllä tapahtunut Chilen sotilasvallankaappaus radikalisoi monia muusikoita, ja näin tapahtui myös Hectorille. Folkin kanssa samoihin aikoihin oli syntynyt poliittinen laululiike, jonka vaikutus alkoi yleisemminkin voimistua. Hieman myöhemmin perustettiin esimerkiksi yhtye Punainen lanka, jolle Heikki tekstitti Paul Simonin 'Boxer' -biisin nimellä 'Taistelija'.
Biiseistä rakentui nyt aiempaa monikerroksisempia. Sanoitustapa siirtyi realistisempaan ja yhteiskunnallisempaan suuntaan, yhtenä mallin antajana oli lauluyhtye Muksut. Hector halusi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun omalla tavallaan, puolueisiin sitoutumattomana, ja "...pop antoi väylän heiluttaa nyrkkiä".
Heikki oli uutta levyä tehdessään henkilökohtaisesti ristiriitaisessa tilanteessa. Ensimmäinen suuri menestys ei vaikuttanut pelkästään positiivisesti: "...(kaksvitosena) pamahti suodattimet täysin tukkoon...". Suoritettavana oli myös siviilipalvelus TVH:n juoksupoikana, mikä homma ei ollut niin hirvittävän motivoiva. Ristiriitaisuus heijastuu uudella levyllä, erityisesti Hecto-puolella masentuneina, synkkinä tunnelmina. Huonoista viboista esimerkkeinä ovat vaikkapa biisit 'Jatkuvuus' taikka 'Elämä läpi filtterin', joka on juuri purkaus Chilen tapahtumia vastaan. Lainabiisinä Hecto-puolella on 'Sudenkorento' eli Bowien 'Life On Mars?' 'Hunky Dory' -LP:ltä. Rock-sivu on sitten tavallaan helpompi ja kevyempi. Lainabiisejä on useampia, eli 'Takataan roos' (Chosters’ien ’Yakety Yak'), enemmän tai vähemmän parodiaksi tarkoitettu 'Laura' (Ray Petersonin hitti ’Tell Laura I Love Her') sekä Bowienkin 'Pin Ups' -levyllään tulkitsema Easy Beats –biisi 'Friday On My Mind', eli 'Perjantai on mielessäin'. Viimeksi mainitun sovitus otettiin Bowielta, mutta teksti oli uusi käännös originaaliversiosta. First –yhtye oli jo aiemmin tehnyt kappaleen suomeksi, mutta siis eri sanoin. Biisi ’1962/Oodi varjoille’ on sitten kunnianosoitus Shadows:lle ja Les Mirages –ajalle, siinä Heikki soittaa itse soolokitaraa. Yksi Hectorin suurimmista hiteistä, 'Ake, Make, Pera ja mä' perustuu nuoruusmuistoihin. Laulun hahmot ovat kaikki oikeita ja 1950-60 -lukujen vaihteen tosia tapahtumia. Kappaleen myötä Nono Söderberg tuli mukaan hommiin, vaikka häntä ei krediteissä mainitakaan. Hän oli kamoineen tulossa viikkoa liian aikaisessa studioon Antti Hyvärisen levytyssessioon. Hector poimi Nonon mukaan, vuorossa oli juuri 'Ake, Make, Pera ja mä', ja niinpä Nono soittaa Jakoilan kanssa kappaleella duettoa.
Erityisesti tällä puoliskolla pystyttiin hyödyntämään Jakoilan Boys -yhtyeessä hankkimaa kokemusta rokkikitaroinnista. Hectorin omat kommentit helppoudesta kuuluivat Intro-lehdessä jopa seuraavasti: "laskelmoitua rock-nostalgialla ratsastusta" ja "itsekritiikittömästi kansalle sitä mitä kansa haluaa".
Esitettäköön tämän vastapainoksi pieni Pirjo Bergströmin esimerkki levyn rumpaloinnista: "Nappi Ikosen loistava rumputyöskentely toi mahdolliseksi toteuttaa sellaisetkin energiset ja kasassa pysyvät rumpufillit ja kompit missä rumpujen ja basson, eli Matin ja Napin yhteissoitto toimi niin loisteliaasti kuten esim. ’Ake, Make, Pera ja Mä’, mutta ennen kaikkea teoksessa ’Perjantai on mielessäin’. Nappi Ikonen on siinä soittanut Matin kirjoittaman bassorummun kahden tahdin mittaisen triolikuvioisen rumpufillin käyttäen sen soittamiseen yhden jalan triolitekniikkaa, mikä on ihan uskomaton virtuoosinen näyttö! Tempohan on triolien toteuttamiseksi mieletön, eikä tällaista ideaa pohjana olleessa Bowien esityksessä ole. Juuri tämä Matin keksimä filli sai levysoitinten neulat toisinaan hyppimään, kun ne eivät yksinkertaisesti ehtineet mukaan taajuuksiltaan näin matalaan ja sykkeeltään tiheään poljentoon."
Albumi äänitettiin Kulttuuritalolla Finnlevyn Alppistudiolla (eli entisissä Scandian tiloissa), äänittäjänä ja miksaajana toimi Jukka Teittinen. Se ilmestyi maaliskuussa 1974. Hectorin lisäksi ovat mukana Antero Jakoila, Nappi Ikonen sekä Bergströmit sekä jousimiehiä aiemmin kuvattuun tapaan. Alkuperäinen levykotelo on varustettu aukeavilla kansilla. Kansikuva on Hectorin ja hänen silloisen lankonsa Timo Mäkelän suunnittelema, toteutus on Mäkelän. Sisäaukeamalla on sarjakuvamaiset piirroshahmot yhtyeen jäsenistä, ja kannessa nähdään myös mm. Jyrki Hämäläinen, Bob Dylan, Lenin jne.
Singleinä albumilta julkaistiin 'Ake, Make, Pera ja mä' / 'Perjantai on mielessäin' sekä 'Takataan Roos' / 'Laura (Sua kauheesti kaipaan)'. Jälkimmäisen singlen etikettiin vaihtui tuoreempi kuva Hectorista.
‘Hectorock I’ meni listan ykkössijalle heti huhtikuussa '74 pudottaen sieltä 'Herra Mirandoksen' ja se pysyi piikkipaikalla neljä kuukautta. Yhteensä levyn nykyinen myynti on n. 90.000 kopiota. Kultalevyyn kiekko ylsi vajaassa kuukaudessa. Lopullista läpimurtoa auttoi paitsi pohjalla ollut 'Mirandoksen' suosio, myös Hectorin omaksuma bowiemainen tyyli, johon rockin tuolloiset suuntaukset sopivat täydellisesti.
Edellinen sivu Seuraava sivu