Kuten Pirjo Bergström on huomauttanut "…kun taiteilijoiden havaitaan tehneen jotain merkittävää levytysalalla, on heillä aina yhtiössä tukihenkilönä joku, jolla on hyvä ’nenä’." PSO:ssa tämä nenä oli johtaja Martti Piha. Hän oli pannut merkille, että Hector oli tehnyt kaikki Cumuluksen tekstit sekä useita sävellyksiä, ja hän ehdotti sooloalbumia. Hector oli jo tuohon aikaan jättämässä Cumulusta välillä hieman vähemmälle, joten ehdotus sopi hyvin kuvioon.
Cumuluksessa tehdyt levytykset antoivat hyvän taustan ensimmäinen oman albumin suunnittelulle. 'Nostalgia' treenattiin ja levytettiin Scandian Alppi-studiossa helmi-maaliskuussa 1972. Tuottajiksi ja kappaleiden sovittajiksi tulivat, onnellista kyllä, musiikillisiin kokeiluihin valmiit Matti ja Pirjo Bergström. Heidän tulonsa levyn taustavoimiksi "pani homman lentoon" ja antoi tarvittavan selkänojan. Myös Antero Jakoila palasi soololevyn myötä kuvioihin - oli melko tavalla itsestään selvää, että hän tuli mukaan. Sovituksillaan Matti Bergström loi sekä Nostalgia –levyyn, että kahteen seuraavaan Hectorin levytykseen niiden koko uudenlaisen sointimaailman yhdistäen sinfoniasoittimia kuten jousikvartetti- ja viulusektioryhmiä kitaroihin, huiluihin ja sähkösoittimiin. Hän sai kokeneena studiomuusikkona vapaan suunnittelumahdollisuuden ja myös vastuun siitä, kuinka paljon studioaikaa käytettiin ja kuinka suuria kokoonpanoja taustalle tilattiin. Hän teki myös sovitukset, ja lauluihin tuli joissakin tapauksissa Matin säveltämiä soittovälikkeitä, niin että vältyttiin "säkeistö-toisensa-jälkeen-jankutukselta" (ilmaisu PB). Kaikki biisit Hector kirjoitti varta vasten albumille, "terävöittäen kynänsä tekstintekijänä". Samanaikaisesti syntyi biisejä myös Cumulukselle.
'Nostalgia' sisältääkin pelkästään Hectorin omia lauluja, poikkeuksena ruotsalaisen folk-muusikko Bernt Stafin sävellys 'Sadepäivälaulu', alkujaan 'Familjelycka'. Tekstit kertovat romantiikasta ja rakkaudesta, mutta mukaan mahtuu myös kantaa ottavia aiheita ja mystiikkaa. Esimerkiksi 'Poissaoloa' ja 'Yksinäinen tinasotamies' C.W. Lewis -vaikutteineen taikka ‘Mirandos’ –genreen sopiva ‘Karnevaalit’ ennakoivat jo tulevaa tekstien suuntaa. Levyltä tehtiin singlepoiminta 'Nostalgia -osa I' / 'Sadepäivälaulu'. Jeejeejee -historian mukaan Hector kommentoi albumiaan tuolloin: "Tää tekniikan aikakausi tarvitsee romantiikkaa".
Esikuvana Hectorilla oli Cat Stevensin sen aikainen tuotanto, vaikka kappale 'Neitoperho' onkin omistettu Leonard Cohenille. Musiikillisesti levy noudatti folktyyliä ja nasaali laulutapa "jäljitteli" Stevensiä. Hectorin arvelujen mukaan tällaiselle soundille oli olemassa taikka syntymässä tilausta - muistetaanpa vain huippualbumit 'Tea for the Tillerman' ('70) ja 'Teaser & the Firecat' ('71).
Levyn äänittäjänä toimi Jouko Ahera ja kannen suunnittelu oli Erkki Harman käsialaa. Miehitys oli seuraavanlainen: Hector (laulu, kitara ja perkussiot), Antero Jakoila (kitarat), Matti Bergström (basso ja huilu), Pirjo Bergström (cembalo, urut, piano ja stemmalaulut), Aimo Hakala ja Esko Rosnell (rummut) sekä Oscar Lehtinen (buzuki). Krediteissä ei mainita erikseen jousia. Niistä huolehtivat yleensäkin Bergströmin johtamissa levytyksissä ammattitaitoisimmat kokoonpanot. Kun jousiryhmä valittiin samasta orkesterista, oli keskinäinen sointiväri ja yhteen soittaminen mahdollisimman hyvä, eikä aikaa tuhraantunut turhaan selittelyyn. Jousistemmoja näihin, sekä myöhempiin Hector -sessioihin, tilattiin soittamaan ainakin Helsingin kaupunginorkesterin, Radio-orkesterin sekä Suomen Kansallisoopperan muusikoita.
Ylen viihdetoimittajat valitsivat 'Nostalgian' vuoden levyksi kevyen musiikin sarjassa. Hector valittiin myös televisiossa vuoden mieslaulajaksi, sanoittajien sarjassa hän sijoittui kakkoseksi. Matti ja Pirjo Bergström puolestaan saivat Yleltä nimityksen vuoden sovittajiksi. Vuoden 1972 toinen oma single oli syyskuussa äänitetty 'Suomi-Neito' / 'Suzanne'. Sen A-puolen kappale on (nyttemmin myös Madonnan "tulkitsema") Don McLeanin 'American Pie'. 'Suomi-Neitoa' Hector pitää hieman puolitiehen jääneenä versiona, ja se on yksi niistä biiseistä jotka hän voisi tehdä uudestaankin. Ehkä kokonaisuus on hieman rauhaton ja vaihdoksineen tempoileva, ainakin verrattaessa tyyneen B-puoleen, joka on alkujaan yksi Leonard Cohenin suurista hiteistä. 'Suzannen' suomalainen tekstihän syntyi kolmisen vuotta aiemmin Sveitsissä, kuten jo aiemmin mainittiin.
Taustalla ‘Suomi-Neidolla’ ovat Bergströmit ja heidän kauttaan mukaan tullut rumpali Nappi Ikonen sekä Antero Jakoila. ‘Suzannen’ osalta miehitys on runsaslukuisempi. Gramexin listojen perusteella Ikonen ja Jakoila eivät ole siinä mukana, mutta ryhmää on taustalauluineen ja jousineen kaikkiaan kymmenen henkeä.
PSO on noudattanut käytäntöä, jonka mukaan mahdollisissa uusintapainoksissa on vuosiluku painosvuoden mukainen. 'Nostalgiasta' näitä on julkaistu lukuisia. Ainakin vuoden 1974 painoksia on kahdella eri etikettiversiolla – toisessa etiketti on alkuperäinen vihreä, Hectorin kuvalla varustettu, toisessa on pelkkä teksti valkoisella pohjalla. Eri painosten kansien värisävy vaihtelee. Myös 'Suomi-neito' -singlestä on vuosiluvulla 1974 varustettu versio ja Cumuluksen levyjenkin osalta on vastaavantyyppisiä vuosiluku-havaintoja. Edelleen käytäntö pätee Hectorin myöhempien PSO -albumien julkaisuun.
Toukokuun alkuviikolla oli Cumulus tv1:n sarjaohjelman jaksossa Sinbad: Suomi - murheellisten tilastojen maa. Radiolle Cumulus nauhoitti yhdessä Brita Polttilan kanssa puolisen tusinaa tämän käännöksiä vietnamilaisrunoista. Ohjelma lähetettiin kesäkuun jälkipuoliskolla nimellä Miten voisin kertoa sinulle…, ja mukana oli ohjelmatietojen mukaan myös Matti Bergström soittiminaan huilu ja cembalo – joskin on epäilys, että cembaloa olisi soittanut Pirjo. Joka tapauksessa heinäkuun lopussa oli vielä radion Kappelikonsertti Esplanadin-kappelista, jossa esiintyjinä olivat Cumulus, Pihasoittajat sekä Mike Westhues ja Tom Kuchka.
Cumuluksen omia, Syksyn sävel 72:n suunnattuja kappaleita äänitettiin elokuussa 1972 singleä 'Syksy kutsuu omiaan' / 'Kuuhullu' varten. A-puoli on Hohentalin ja 'Kuuhullu' Hectorin sävellys, sanat ovat molemmissa Hectorin. Hohental kertoo intoutuneensa sävellyksensä pääsystä kisaan siinä määrin, että päätti antaa pientä lisätukea. Äänestys tapahtui postikorteilla, joita Petri itse postitti kymmenen kappaletta kavereidensa nimillä. Kävi kuitenkin niin, että niiden postimaksuista puuttui viisi penniä, ja kortit palautuivat Petrin kavereille. Kappale sijoittui (tämän äänikadon seurauksena?) sijalle 10. Singlen raidat otettiin myös Blue Masters -kokoomalle 'Kootut teokset V - Iskelmäkonsertti'.
Vuoden neljännen Cumulus-singlen 'Sua kaipaan' / 'Herra B + 5 rakastuu' A-puoli on America –yhtyeen tunnetuksi tekemä Gerry Beckleyn 'I Need You'. Kappale oli Ankin ja Cayn tuliaisia Jenkeistä, jossa pariskunta vietti paljonkin aikaa. Pirjo Bergströmin(kin) mukaan tämä käännösversio on alkuperäistä parempi ja ehjempi esitys niin sovitusta kuin laulua myöten. 'Herra B + 5 rakastuu' kertoo orwellmaisesti tietokonetreffeistä. Se on alkujaan Lindisfarnen esittämä, Rod Clementsin sävellys 'Meet Me On The Corner'. Näissäkin biiseissä on Hectorin sanat ja hän on niissä keskeisesti esillä. Ne äänitettiin syyskuun lopussa, pari päivää Syksyn sävelen jälkeen.
Cumuluksen erillisraidat 'Toivo' ja 'Tähtiin' julkaistiin vielä mainitulla kokoomalla 'Kootut teokset V - Iskelmäkonsertti'. Ne on arkistotietojen mukaan taltioitu elokuun alkupuolella, mutta ‘Toivo’ lienee jo kevään satoa. Se nimittäin oli menestystä vaille jäänyt tarjokas vuoden 1972 Euroviisuihin. Sanoitus on Saukin ja sävel Jörgen Petersenin, jonka orkesteri myös säestää.
Raita 'Tähtiin' on sitten hyvin mielenkiintoinen. Biisi on Hectorin, ja voi sanoa, että tätä tehdessään hän oli jo 'Starmaninsa' kuunnellut. Bowien 'Ziggy Stardusthan' ilmestyi tuona vuonna. Bowie oli muodostunut radiotoimittajan työn myötä yhdeksi Hectorin suosikiksi. Ziggystä hän oli erityisen innostunut, ja melkoisen tahallisesti kopsasi tämän biisin kertosäkeen melodian ikään kuin kunnianosoitukseksi. Vielä edellisten lisäksi oli Cumulus-kappaleita Valto Laitisen sävellyksiä sisältävällä LP:llä 'Säveliä Pariisin siltojen alta'. Anki oli tehnyt aiemminkin yhteistyötä Laitisen kanssa ja tätä kautta koko yhtye päätyi hänen albumilleen, myös Bergströmit ovat mukana. Kappaleet olivat 'Voin rakkauden antaa' (eli 'Jouez tous les violons') ja 'Aamu kaikki ovet sulkee' (eli 'Southern Festival'). Ainakin viimeksi mainittu on äänitetty marraskuun alkupäivinä 1972, ja ilmeisesti samaan aikaan on tehty toinenkin.
Kappaleiden sanoittaja on J. (Julius) Kokko. Tämä on toinen Hectorin pseudonyymeistä - se toinenhan on (neiti?) Impi Riimi. Nimimerkki oli syntynyt 1970 joidenkin Hectorin Tunti vielä -sarjaan kirjoittamien pienoisradiokuunnelmien myötä, joissa jo tiernapoika- ja Les Mirages -ajoilta tuttu Rainer Lindgren esitti Julius Kokko -nimistä hahmoa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Lindgren oli tärkeä lenkki myös Cumuluksessa, sillä hän toimi porukan keikkabussin, myrkynvihreäksi maalatun, epäluotettavan volkkarin kuljettajana.
Lisää Valto Laitisen musiikkia julkaistiin vielä Cumulus -singlellä 'Noustaan perhosilla lentämään' / 'Voin rakkauden antaa'. B-puoli otettiin mainitulta LP:ltä. 'Noustaan perhosilla lentämään' oli Cumuluksen panos helmikuun alun 1973 Euroviisukarsintoihin, missä se sijoittui yhdeksännelle sijalle. Levytys siitä tehtiin kuun puolivälissä. Kappaleen sanoittaja on Jyrki Lindström. Orkesterin johdossa on Jörgen Petersen, ja mukana on kaikkiaan parikymmentä muusikkoa. Vasta tällä singlellä vaihtui levyetikettiin Cumuluksesta viiden hengen bändikuva.
Edellinen sivu Seuraava sivu