Debyyttivuonnaan 1970 Cumulus levytti kolme pikkukiekkoa: 'Puuvillapellot' / 'Varjot yllä sillan', 'Luumu' / 'Tämä istuin' sekä 'Länsituuli' / 'Taas on yksi pois'.
Ennen näitä julkaistiin vielä pari muuta singleä. Ankin helmikuussa äänitetyn 'Hän elää' / 'Painaudun valoa päin' B-puoli on kreditoitu kolmikolle Anki & Hector ja Oscar (tai oikeastaan Oskar). A-puoli on yksin Ankin laulama, Mikis Theodorakisin ja Vasili Roras'n teema 'To Yelasto Pedi' elokuvasta "Z - hän elää". 'Painaudun valoa päin' on Ankin ja Oscarin yhteiseksi merkitty sävellys, vaikka Anki muisteleekin biisin olevan velkaa Bulgarian tuolloin suosituimmalle laulajalle, Bisser Kiroville. Sovittajana molemmissa kappaleissa on joka tapauksessa Jörgen Petersen, jonka johtama orkesteri myös soittaa taustalla.
Hectorin soolotuotantoa on huhtikuinen Scandia -single 'Varhain eräänä aamuna' / 'Jäi talo tyhjilleen'. Aivan tarkkaa muistikuvaa sen synnystä, tai oikeammin julkaisusta Scandialle ei ole, eikä Hector sitä kovin korkealle arvosta. Ilmeisesti oli vain idea ja tarve tehdä levy, sillä hän oli joutunut viheltäjä Roger Whittakerin "lumoihin". A-puolella onkin Whittakerin tunnetuksi tekemä 'Early One Morning'. Tässä sovituksessa trumpetti korvaa vihellyksen, sillä osoittautui, ettei Suomesta löytyisikään hommaan tarpeeksi taitavaa kaveria. Erkki Karjalainen otettiin sitten piccolotrumpetteineen paikkaamaan, mutta lopputulos ei ollut aivan alkuperäisten ajatusten mukainen. B-puoli on alkujaan Geoff Simpsonin 'Copper Coloured Years'. Taustalla molemmissa on Jaakko Salon orkesteri.
Cumuluksen 'Puuvillapellot' on alkujaan amerikkalainen trad. laulu 'Cotton Fields' (joissain lähteissä Huddie Ledbetterin sävelmäksi merkitty) ja mm. CCR:n hitti vuodelta 1969. Anki oli laulanut sen jo 1965 nimellä 'Vanhan korpin varjo'. Nyt lähdettiin kuitenkin liikkeelle Creedence-versiosta, sovittajana toimi Ilja Saastamoinen. B-puolen kappale, Ankin ja Hectorin duetto, on Chip Taylorin 'Shadow Of The Evening', jonka Cumulukselle sovitti Paroni Paakkunainen. Kappaleet äänitettiin toukokuun loppupuolella ja julkaistiin kesäkuun alussa.
Elokuun alusta oleva 'Luumu' / 'Tämä istuin' on kokonaisuutena edellistä köpelömpi teelmä, ja kuuluukin Cumuluksen toisinaan viljelemään sarjaan "valtavirtamusiikin ulkopuolisia biisejä". Luumun rooli ei oikein avaudu kuulijalle, mutta Hectorin laulama ‘Tämä istuin’ on hieman onnistuneempaa sanoilla leikittelyä. Hän vastaa kaikkien kahdeksan edellä mainitun kappaleen tekstityksestä.
Myös biisin 'Länsituuli' sanat ovat sävelen ohella Hectorin käsialaa. Tällä erittäin hienolla laululla Hector&Cay muu Cumulus taustallaan osallistuivat syyskuussa menestyksekkäästi Syksyn sävel 70 -kilpailuun ja pokkasivat sieltä toisen sijan. Singlen toinen kappale on Ankin tulkitsema 'Taas on yksi pois'. Siinä on Jukka Kuoppamäen luonnonsuojeluteemaa käsittelevä sanoitus ja Kari Kuuvan sävelmä. Sekin lienee Syksyn sävel –kilpailun tarjokas, mutta varmaa muistikuvaa tästä ei ole. Kappaleet on äänitetty elokuun loppupuolella.
Nämä kolme singleä ovat PSO:n tuotantoa. Cumulus alkoi levyttää PSO:lle, koska Anki oli merkin alusta asti ollut sen artisteja, ja tuntui luontevalta jatkaa samaa linjaa. Cumulus oli "hyvä kvartetti/kvintetti" ja johtaja Martti Piha antoi heille melkoisen vapaat kädet tehdä mitä halusivat.
Missään näissä Top Voicen singlelevyissä ei mitään erityistä kuvapussia ole käytetty, mutta etiketeissä on artistien kuvat: Anki luonnollisesti 'Hän elää' –sinkussa, mutta myös 'Puuvillapellot' on näkyvästi varustettu sekä Ankin kuvalla, että hänen nimellään. Cumulus mainitaan vielä huomattavasti pienemmällä tekstillä. Kahdessa viimeksi mainitussa singlessä on sitten jo nelihenkisen Cumuluksen bändikuva ja yhtyeen nimi.
Alusta asti Cumuluksen uraan kuuluivat tv-esiintymiset. Heinäkuussa nelikkoa Anki, Hector, Cay ja Oscar nähtiin esimerkiksi Rtv:n ohjelmassa Sommarstad - Sommarland. Lokakuussa oli vuorossa Cumuluksen ensimmäinen varsinaisesti oma tv-ohjelma: mtv1:ssä esitetty Lauluja Valter Hübelin tikanheittojuhlilta. Nimi on hectormaisuudestaan huolimatta ohjaaja Peter Finnilän keksimä. Ohjelmaa luonnehdittiin "miljöökonsertiksi linnanraunioilta". Kyseessä oli studioympäristössä esitetty, tulevan ensimmäisen albumin lauluista koostunut kollaasi.
Tikanheittojuhlat kuvattiin kesällä. Sen myötä yhtyeeseen liittyi Petri Hohenthal, joka on myös jo toisella singlellä mukana. Hän oli harvinainen kyky, multi-instrumentalisti, jonka repertuaariin kuuluivat mm. viulu, 5-kielinen bluegrass-banjo ja laulu. Hohenthal oli tuolloin töissä musiikkitalo Westerlundin tiskin takana. Hectorin käydessä putiikissa Petri tiedusteli, olisiko yhtyeellä käyttöä viulistille. Sattumalta Tikanheittojuhlien tunnusbiisi oli ’Frau Stirnimaa’, joka vaati viuluja. Koska Cumulus kvartettimuodossaan oli "kitarapartio", juuri tällaista henkilöä tarvittiin, ja hänet suunnilleen kannettiin tiskin takaa mukaan kuvioihin. Hohenthal oli Cumuluksessa "erilainen nuori", papin poika ja ideologialtaan oikeistolainen. Hän sulautui kuitenkin porukkaan hyvin - vaikka keskusteluissa joskus saattoi jäädä vähän yksin, hän todennäköisesti myös oli ryhmässä jonkinlainen vastapaino ajan punertavalle hengelle.
Ensimmäiset varsinaiset keikat tehtiin levyn ilmestymisen jälPetri Hohenthalkeen. Cumulus esiintyi vajaan tunnin setteinä arki-iltaisin helsinkiläisissä diskoissa ja osakunnissa sekä viikonloppuisin maaseudulla. Settiin kuului kymmenkunta kappaletta, joista puolet suomeksi ja loput muilla kielillä - ruotsiksi, englanniksi tai espanjaksi. Keikkaohjelmistossa oli levytettyjen laulujen ohella mm. sikermiä suomalaisista ralleista taikka 50–60 –luvun rokkibiiseistä ja myös kantaaottavampaa osastoa, kuten Espanjan sisällissotaan liittyviä lauluja. Hector juonsi laulut kokonaisuudeksi - joskus tavanomaisemmin, joskus vauhdikkaammin improvisoituna show’na.
Parin ensimmäisen kesän lavakeikoilla Heikillä oli mukana kannettava Nagra-nauhuri. Sillä ryhmä teki kuvitteellisia, hauskoja ja yleisöhaastattelujen myötä joskus pahanilkisiäkin "radio-ohjelmia", joita ei koskaan oltu suunniteltukaan lähetettäväksi tai julkaistavaksi. Tällainen tuotos syntyi myös Folk-parkenin ensikeikalla Ruotsissa. Ohjelmista ainakin Cayn mieleen on erityisesti jäänyt nauhoitus, missä Hector täysin improvisoiden esitti laulun ’Puritaani’. Sen sanat ja sävel syntyivät esityshetkenä, ja siitä tuli Cumuluksen "sisäinen klassikko". Ohjelmia on säilynyt Ankin arkistoissa.
Matti & Pirjo Bergström ovat usein jääneet taustahahmoiksi näkyvämpien artistien levyillä. He ovat kuitenkin tuoneet sovituksillaan eloa ja omaperäisyyttä monille äänitteille. Matti Bergström oli musiikkisukua, Harry Bergströmin poika ja monipuolinen musiikin ammattilainen. Hänen taustaansa kuuluivat mm. monivuotiset opinnot Sibelius-Akatemiassa ja toimintaa niMatti Bergströmin ravintolamuusikkona, jazzbändeissä kuin klassisissa orkestereissakin. Yhtyeitä ovat olleet mm. alkuperäinen Soulset, New Joys taikka Matti Oiling Happy Jazz Band. Samaten hänen vaimonsa Pirjo omaa paitsi keikkakokemusta, myös klassisen taustan mm. pianonsoitonopettajan opintojensa kautta.
Matti Bergström soitti kansainvälisiäkin esiintymisiä tehneessä Radion Tanssiorkesterissa. Anki oli tutustunut häneen ollessaan mukana orkesterin retkellä Minskissä. Bergström kiinnostui Cumuluksen toiminnasta, tuli mukaan soittamaan ja sovittamaan biisejä, ja näin merkittävä yhteistyö sai alkunsa. Matti oli esimerkiksi jo yhtyeen ensimmäisessä tv-ohjelmassa.
Matti ja Pirjo ovat Hectorin musiikillisen uran kehityksessä erittäin merkittäviä henkilöitä. Pirjo Bergströmin mukaan Matin työssä säveltäminen ja sovittaminen oli täysin yhtenevä asia. Hän ei koskaan pitänyt päätavoitteenaan myötäillä identtisesti saamaansa materiaalia, vaan loi siihen aina kiinnostavia vastakohtaisuuksia orkestroinnilla. Uutta Hectorin tapauksessa olivat juuri ne Matin luoman uuden tyylin taustat ja soundit, kun hän ensimmäisenä tässä maassa käytti ennakkoluulottomasti eri musiikkityylien soitinyhdistelmiä keskenään, kuten rokkikomppia ja jousikvartettia tai sähkösoittimia, syntetisaattoreita, jousia ja kuoroa taikka nauhamiksauksen hienouksia jälkityöskentelyssä. Matista ja Pirjosta muodostui ikään kuin Cumuluksen ulkojäseniä. He olivat musiikillisesti taitavia ja vähitellen yhä tutummiksi tulleita läheisiä ystäviä, sittemmin mm. Hectorin toisen pojan kummeja.
Hectorin kanssa levynteko alkoi aina niin, että Matti ja Pirjo saivat ensin kuulla Heikin itse kasetille äänittämiä, enemmän tai vähemmän keskeneräisiä alkuversioita. "Niin se vaan meni Hectorin kanssa yhteistyötä tehdessämme: melodia, sanat, skitta ja Hector tuli meille ekaks’ ja sitten Matti kirjoitti musiikkitaustat bieceihin soittajille ja vähitellen minä tulin mukaan hommiin – Matti Bergström ja minä olimme ennen muuta luovina muusikoina hoitamassa hommamme…". Monesti laulujen demoissa oli paikkoja, joissa Hector totesi, että "…tähän sitten keksitte jotain". Lähtökohtaisesti biiseissä oli kuitenkin jo selkeä tunnelma. Sen myötä paljastui jotenkin se musiikkimaisema, jota kohti alettiin pyrkiä, kun ajateltiin valmista laulua levyllä. Tällainen tunnelman esiintuominen on yleensäkin ollut oleellinen ajatuksellinen lähtökohta kaikissa Bergströmien musiikillisissa töissä.
’Cumulus’- niminen albumi äänitettiin Finnvoxissa tammikuussa 1971. Äänittäjänä toimi AnttiCumulus -71 Joki. Kokonaisuus on hieman hajanainen, mutta muutoin mielenkiintoinen. Toinen puoli koostuu kokonaan omista sävellyksistä, niitä jokainen teki vähintään yhden. Singlelle otettiin Cayn 'Lämmin maa' ja Hectorin 'Jossain ääriviivat on'. Hector laulaa paitsi tämän kappaleensa myös pari duettoa Ankin kanssa.
Kääntöpuolella on lauluja eri maista, mm. Sveitsistä, Irlannista ja Argentiinasta. Suomea edustaa Hectorin esittämä ‘Niin kauan minä tramppaan’. Hector, Anki ja Oscar olivat folktaustansa kautta luonnollisesti kiinnostuneet kansansävelmistä, samoin Petri. Rokkimies Cayn sydäntä lähellä oli ollut jo monta vuotta ennen Cumulusta irlantilainen musiikki ja hän toi mukanaan tämän vivahteen. Cayllä oli paljon nauhoja täynnä irlantilaismusiikkia ja ne soivat usein taustana, kun hänen luokseen kokoonnuttiin.
Cumuluksen omien kappaleiden sanoitukset albumilla ovat kaikki Hectorin. Avustajina levyllä ovat Esa Pethman (huilu) ja Matti Bergström (basso) sekä Ankin siskontyttö Andrea, joka esittää lapsen laulua ja puhetta sisältävän nimikkoraitansa.
Keväällä 1971 Cumulus saavutti kolmannen sijan Euroviisukarsinnassa kappaleella 'Rajan takana'. Se oli Esko Linnavallin sävellys, Pertti Reposen sanoitus ja taltioitiin Musiikkiputiikin singlelle yhdessä Lasse Mårtenssonin 'Pilvilaulun' kanssa (10. sija samassa kisassa). Myös Love Records julkaisi tämän kappaleen 1973 kokoomalla ’Kauneimmat iskelmät 2’ (LRLP 79).
Huhtikuussa Radion Tanssiorkesteri vieraili yhteislyseon tiloissa Rovaniemellä, ja mukana oli Cumulus. Tästä tilaisuudesta lähetettiin tunnin radiokonsertti.
Kesä meni kolisten ja elokuun lopussa käynnistyi varsinainen rynnistys Syksyn säveleen 71 - joka tosin jäi lähes pelkäksi yritykseksi. Yhdessä sessiossa 30.8.1971 äänitettiin viisi biisiä, joita ilmeisestikin kaikkia tarjottiin eri esittäjänimillä kilpailuun. Näistä kappaleista koostettiin vuoden 1971 toinen Cumulus-single 'Rakkaus kysyy' / 'Joutsenlaulu'. A-puoli oli peränpitäjiä kilpailussa (10. sija), muut eivät päässeet edes siihen asti.
Kappaleet julkaistiin (mainittu single poikkeuksena) vain kokoomalevyillä. 'Rakkaus kysyy' on 'Laakso nauruumme vastaa' -kappaleen kanssa Blue Master -kokoelmalla 'Tauoton 3’. 'Joutsenlaulu', jossa siis Hector on solisti, on vastaavasti kokoomalla 'Oopperan kummitus'. Siinä se on kreditoitu Hectorin nimelle, vaikka kyseessä on sama versio kuin singlellä. Tältä albumilta löytyvät lisäksi 'Väinö-eno sairastaa' sekä Hectorin ja Ankin yhdessä laulama 'Ei aikaakaan'.
PSO:n Cumulus-singlejen sinisissä etiketeissä säilyi Hohentalin mukaantulosta huolimatta neljän henkilön bändikuva - Musiikkiputiikin kiekossa taas oli tavanomainen, kuvaton, mustavalkoinen etiketti.
Toinenkin LP saatiin vielä aikaan 1971, nimeltään sekin pelkkä 'Cumulus'. Se nauhoitettiin syksyllä ja julkaistiin joulukuussa. Nyt ei mukana ole omia sävellyksiä, vaan tavallaan jatketaan siitä mihin ensialbumilla jäätiin. Kappaleet ovat sovituksia eri maiden sävelmistä, kansanlauluista taikka vastaavantyyppisistä - varsinaisina säveltäjinä mainitaan Cornelis Vreeswijk, Buffy Sainte-Marie sekä Georges Moustaki. Kaikki tekstit ovat Hectorin, joka itse pitää tätä albumia rikkaana ja sangen ansiokkaana tuotoksena. Näin varsinkin ensimmäiseen LP:n verrattuna, joka hänen mielestään on "kalpea yritelmä". Hän itse esittää muutamia, pääosin juomalaulujen tyyppisiä kappaleita, kuten ‘Lähtö’ ja ‘Galwayn ravit’.
Vierailijoina ovat Matti Bergström, Esa Katajavuori sekä Juhani Aaltonen ja Heikki Annala. Studio oli Finnvox, äänittäjinä Antti Joki sekä Kari Tamminen. Merihenkisen kannen toteuttaja on Timo Kirves. Sisäaukeamalla on kiintoisa, yhtyeen jäsenten kotialbumeista poimittu kuvakollaasi.
Singlejä albumin kappaleista koottiin kaksi, 'Härkä' / 'Galwayn ravit' sekä 'Sokolovin kitara' / 'Hän, joka harvoin hymyilee'. Nämä julkaisut ajoittuivat alkuvuodelle 1972.
Cumulus julistettiin joulukuussa 1971 television Pinnalla-ohjelmassa Katso-lehden äänestyksen vuoden yhtyeeksi. Se esiintyi albumin julkaisun aikoihin muutenkin tv:ssä, ainakin marraskuun lopussa ohjelmassa Lauantai-ilta MTV:ssä sekä joulukuun alussa tv1:ssä ohjelmassa Rakkauspakkaus. Jälkimmäinen oli Cumuluksen toisen ravintola-floorshow’n studiotaltiointi. Mainittakoon siitä muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Puolen tunnin ohjelmaan on Hectorin juontojen väliin saatu sopimaan yli kolmekymmentä kappaletta, esimerkkeinä ’Square Dance’, ’Syyslaulu’, ’Sinua, sinua rakastan’, ’Only You’ ja ’ Hilipatipippan’. Osa on luonnollisesti esitetty jo aiemmin mainittujen, lyhyiden potpurien muodossa. Hector on esillä ainakin biiseissä ’Love Is a Many Splendoured Thing’, ’Vie minut minne tahdot’, ’Villen kanss’, ’Tiskarin polkka’, ’Hanna ja Jan’, ’Hermanni’ sekä (!) ’Savonmuan Hilima’. Bouzoukisoolon hän vetäisee kreikkalaisessa kappaleessa ’Efta tragoudhia’.
Edellinen sivu Seuraava sivu