Seuraava levytys meni myös vähän samaa rataa. Kyseessä oli toukokuinen Scandia -single 'Huomenta tyyny'/'Lasi'. 'Huomenta tyyny' oli Juha Vainion tekstittämä, Larry Finneranin 'Good Morning Tears'. Se oli vahvasti c&w -sävyinen biisi, sillä Hectorista pyrittiin tekemään Scandialla kantrilaulajaa. Hän itse yritti tuoda esille folk-tyyliä ja tarjota esimerkiksi Jyrki Lindströmin tekemiä laadukkaita Dylan-käännöksiä. Nämä ideat eivät kerta kaikkiaan menneet yhtiössä läpi, ja mies käytännössä pakotettiin tekemään 'Huomenta tyyny'. Lohdutukseksi hän sai itse valita kääntöpuolen. Se oli siis Donovanilta peräisin oleva 'Jersey Thursday', johon tuli Hectorin oma sanoitus. Taustoilla sahaavat Jaakko Salon johtamat kokoonpanot.
Hector on kuvannut levytystä (Soundi 11/95) seuraavasti "...Donovan oli yksi suosikeistani, mutta en tiedä, olisiko sitä biisiä voinut laulaa huonommin kuin mitä minä tein. Olin Reposen Pertsalla päivä-Campareilla ja lähdin sieltä suoraan studioon levytykseen. Siinä oli pientä pöhnää ja versiokin oli tympeä ja sovittamaton".
Kesällä 1966 Hector joutui monella tapaa legendaarisen manageri Tappi Suojasen "suojelemaksi" ja kiertämään lavoja ja ravintoloita yksinesiintyjänä. Esiintymisten "organisointi", pahimmillaan neljä ravintola-/lavakeikkaa samana iltana alkeellisissa olosuhteissa, aiheutti hermoromahduksen heinäkuun lopussa.
Peli vihellettiinkin kuukaudeksi poikki. Syksymmällä, pienen saaristossa huilaamisen jälkeen Hector esitteli idean ryhtyä laulamaan samaan tyyliin kuin Simon&Garfunkel. Kuvioissa olivat Hector&Rudolf mutta duo Hector&Oscar muotoutui pian kuin jatkeeksi tälle yhteistyölle. Oscar oli yhtä kuin Sakari Lehtinen aiemmin edesmenneestä Les Miragesista. Ensimmäiset uuden muodostelman esiintymiset olivat teekkari-Oscarin kotikentällä Polilla.
Kuten siis jo Rudolfia, yritti Hector tyrkyttää Scandialle tätäkin kaksikkoa Simon&Garfunkel -tyyppisenä pakettina. Pertsa Reposella Heikki oli kuullut heidän ensimmäisen levynsä ja näki tässä uudessa folk-rock -soundissa potentiaalin. Duojen ohjelmistoissa olisi ollut tarjolla myös useita Hectorin Lovin' Spoonful -käännöksiä. Levy-yhtiössä ei kuitenkaan hyväksytty näitä(kään) suuntauksia, sillä heidän näkökulmastaan Hector oli jo kertaalleen epäonnistunut artisti. Hän lähti tympääntyneenä talosta ja kiinnittyi Westerlundille. Muutoinkin Simon & Garfunkel -juttu kuivui tavallaan kasaan, sillä siihen tarvittua taustabändiä ei löytynyt.
Hector&Oscar työsti 1967 Parlophone -singlen 'Savu' / 'Teräsmummo' tyylikkäine hopeakirjaimisine etiketteineen. Siinä omatekemillä kappaleilla päästeltiin alkavan flower power -ajan vaatimusten mukaisesti astetta 'Hämä-hämä-häkkiä' kovempaa tekstiä. Esittäjinä näissä Suomen ensimmäisissä levytetyissä huumebiiseissä mainitaan vain ko. kaksikko, vaikka sovituksessa on käytetty mm. viuluja. Sovittajana toimi Nalle Björklöf, jolle Hector esitti toiveensa saada taustalle viulut George Martinin ja Beatlesien tyyliin. Ajatus oli kaiketi toteutusta ansiokkaampi.
Molemmin puolin singleä sivutaan huumausaineteemaa, mm. marihuana ja morfiini erikseen mainiten. Aineita ei ollut kuitenkaan tarkoitus mitenkään puoltaa, vaan pikemminkin tehdä ajankuvaa ja viljellä jonkinlaista makaaberia huumoria. Hieman onnahtavat tekstit, joissa mummo "...nauttii halpaa partavettä..." ja muukalainen "...aineen toimittaa..." onnistuivat kuitenkin johtamaan YLE:ssä molempien raitojen esitysrajoitukseen. Heikki itse pitää tätä singleä yhtenä levytysuransa murheellisimmista dokumenteista, mutta oma arvonsa silläkin kokonaisuuden osana on.
Joskus vuoden 1966 loppupuoliskolla Hector oli Pentti Kemppaisen ja Jorma Elovaaran radio-ohjelman, Fab-ykkösen vieraana. Hän tutustui näihin kavereihin ja alkoi tavata heitä muutenkin. Elovaaralla oli suurehko merkitys 'Herra Mirandos' -albumilla kukkaansa puhjenneiden vaikutteiden antajana. Hector oli myös usein mukana Kemppaisen Pop -67 -ohjelmassa ja tuli tätä kautta tutuksi radiotalon ihmisten kanssa.
Vuonna 1968 Heikki suoritti pienen iteroinnin jälkeen ylioppilastutkinnon. Kesällä hän meni toimittajakursseille "Meranon yliopistoon", eli Viiskulmassa, Meranon elokuvateatteritiloissa toimineeseen Ylen ammattiopistoon. Opiskelijakaverinsa Calle Lindholmin kanssa hän pyöritti Ostrobotnian diskoa. Opiskelun vielä kestäessä Harma pestattiin radion viihdetoimitukseen. Kaverukset ideoivat PopPop-ohjelmasarjan, joka alkoi marraskuussa 1968 Turusta tehdyllä lähetyksellä. Heikki oli Callen kanssa eri paikkakunnilla liikkuva dj. Ohjelmissa esiintyivät livenä paikalliset bändit, järjestettiin äänestyksiä jne.
Harma ja Lindholm avustivat myös 1969 Callen hyvän ystävän ja hengenheimolaisen, Pekka Strengin surrealististen kuulokuvien äänityksissä. Näitä olivat (ainakin) loka- ja marraskuussa Tunti vielä –sarjassa lähetetyt Kreivi von Krolockin hymyn variaatiot sekä Papiljonttinainen. Valmistelevat sessiot tapahtuivat Ylen Liisankadun studiossa, ja tuotantotapa oli huuruisen vapaamielinen. Mukana olivat mm. Paroni Paakkunainen ja Edward Wesala. Äänittäjänä toimi hieman vanhempi, mutta samanhenkinen Antero Harpf. Biisejä tehtiin sitä mukaa kuin päivä kului, "prosessinomaisesti". Hectorin osalta prosessiin kuului ainakin hänen "suoraan vetäisemänsä" kappale ‘Minä olen se’.
Elovaaran ohjelma Vesimiehen aika alkoi syyskuussa 1969 ja se pyöri tässä muodossaan kerran kuussa parin vuoden ajan. Hector oli joissakin ohjelmissa mukana ja tuotti ainakin puolisen tusinaa loppuvaiheen jaksoista. Ohjelmasarjan osia on ollut joskus myynnissä C-kasettiversioina ja sen käsikirjoitusta kirjana. Sitä, onko Hector mitenkään esillä näillä kaseteilla, ei ole edes miehellä itsellään tiedossa.
Merkittävämpi yhteistyö oli marraskuussa 1970 jakso jo mainittuun radio-ohjelmasarjaan Tunti vielä, joka oli avoin foorumi erilaisille kokeilijoille. Hector toteutti siihen tuolloin musiikki/ääni- ja tekstikollaasin nimeltään 'Sanoja, sanoja'. Elovaara toimi "rap-dj:na" tehden äänilevyjä ja -efektejä käsittelemällä taustalle äänimaisemia. Hector tuotti päälle tekstiä tajunnanvirtatekniikalla ja heitteli mukaan sitaatteja "vähän sieltä sun täältä" – maailmankirjallisuudesta, filosofian historiasta jne. Ohjelmasta tehtiin myös arkistonauha sen omaperäisyyden takia.
Hector voidaan radiourallaan liittää melkoiseen joukkoon muistoja herättäviä ohjelmia. PopPop:n ohella 60-luvulta merkittävin niistä lienee Vatupassi. Kun Otto Donner valittiin neljäksi vuodeksi radion viihdepäällikön virkaan 1970, kasvoi radion "tiedostavuus" entisestään. Samanaikaisesti Harma nousi toimittajaksi kouluttamansa, taideteollisuutta opiskelleen Jake Nymanin kanssa nuorison mielipidevaikuttajien kärkeen. 1970-luvun ohjelmia onkin sitten enemmän, sellaisia kuin Ennenkuulumattomat, Rautalanka muistoissani, Purkkaa ja jytää, Pop eilen – tänään, Poplehtien katsaus taikka Rocktunti/ rock tietokilpailu. Kesäkuussa 1980 saavutettiin merkkipaalu, kun Rockradio aloitti lähetyksensä, ja vuoden 1981 lopulla kuultiin ensimmäinen Härmärock. Vaikka radiotyö merkitsikin huomattavia rajoituksia oman musiikin esilletuomisessa, se antoi tärkeän väylän olla perillä uusista musiikin trendeistä, joita pystyi ikään kuin jo ennakolta hyödyntämään.
Eräänlaisena "pre-Cumulus" -vaiheena Hector&Oscar tekivät keikkoja kolmistaan Ankin kanssa. Joulukuussa 1968 trio nähtiin myös tv:ssä. Heidän ensimmäiset yhteiset levytyksensä löytyvät Ankin 1968 ilmestyneeltä LP:ltä 'Idylli'. Se on albumi, jossa Anki esittää lauluja 15 eri kielellä. Nimikappaleen lisäksi Hector & Oscar ovat mukana raidalla 'Canario'. Albumista on tehty suomalaisen lisäksi ulkoasultaan erilainen, saksalainen painos Vogue-merkille.
Hectorin hyvä ystävä, "folkin papitar" Anki elikkä Agneta Lindqvist oli aloittanut laulajanuransa jo nelivuotiaana ja tuli laajempaan tietoisuuteen 1962. Hän sijoittui tuolloin Ann Christinen jälkeen toiseksi Nuorten tanssihetkessä järjestetyssä amatöörien laulukilpailussa. Hänen ensimmäinen levytyksensä oli samana vuonna, nimeltään 'Neiti yksinäinen' / 'Olkoon niin'. Kuten Hectorkin, myös Anki teki (ja tekee edelleen) töitä televisiolle, 1960-luvun puolivälissä hänellä oli ollut jo puolisen tusinaa omaa ohjelmaa. Anki oli kotoisen folk-suuntauksen esitaistelijoita ja esiintyi paljon myös ulkomailla. Hän oli esimerkiksi ensimmäinen suomalainen Radio Luxemburgissa, 1963.
Poikkeuksellisen mieleenpainuva, yhteinen reissu oli Ankin keikka protestilaulufestivaaleilla ja samalla joulu Prahassa miehityksen vuonna 1968. Mukana matkalla olivat myös Ankin Aikakone-show’ssa kesällä '68 taustabändinä ollut ruotsalainen Baby Grandmothers sekä M.A.Numminen. Grandmothers oli myös Tukholman Hair-musikaalin bändi ja se levytti Suomessa Eteenpäin! –merkille. Numminen oli saanut kutsun esiintyessään Sähkökvartetin kanssa Bulgariassa samana vuonna. Anki puolestaan oleili noihin aikoihin Prahassa paljonkin, mm. vaihto-oppilaana. Mieleen on jäänyt paitsi Prahan tapahtumien jälkeinen tunnelma yleensä myös majapaikan, raitiovaunulinjan päässä sijainneen Motel Stop:n portsari. Hän oli KGB:n leivissä, ryhmän lisäksi hotellin joulun ainut asukas ja ihastui ikihyviksi Nummisen tulkintaan kappaleesta 'Jouluyö, juhlayö'.
Hectorin veljen Erkin luokkakaveri Päivi Paunu kuului myös läheiseen ystäväpiiriin. Päivi alkoi esiintyä syksyllä 1965 Hootenanny Klubissa ja teki ensilevytyksensä 'Aamulla varhain' / 'Mene ikkunani luota' alkuvuodesta 1966. Kuten Ankinkin kanssa, Hector & Oscar esiintyivät vastaavan tyyppisesti myös Päivin taustalla. Tämä kolmikko kävi myös Berliinissä ja esiintyi siellä klubikeikan ohella paikallisessa tv:ssä.
Päivi Paunu sekä Hootenanny Trio olivat mukana, kun Hector&Oscar -duo vieraili Kaustisen ensimmäisillä festivaaleilla 1968. Folk kelpuutettiin kansanmusiikiksi ja mm. nämä kolme saivat kutsun. Kaikki esiintyivät Kalliopaviljongin konsertissa, jossa Hector&Oscar esittivät 'Palkkasoturin' ohella ainakin 'Teräsmummon' – nauha konsertista on jossain arkistoissa.
Kaustisen ensimmäiset, kuten myöhemmätkin vastaavat festivaalit olivat hauskoja ja tapahtumarikkaita paikkoja. Vuoden 1971 juhlilta on säilynyt Cumuluksen esiintymisistä 12 kappaleen tallenne. Ekojen festareitten yhteydessä, luokkamajoituksessa kansanopiston juhlasalissa Hector piti tietämättään soolokonsertin. Hän kuorsasi yöllä niin voimallisesti, että muut majoittujat yksi toisensa jälkeen pakenivat koulun käytäville ja portaikkoihin nukkumaan - artisti vain ei suostunut yrityksistä huolimatta heräämään.
Helsingin yliopiston juhlasalista 19.2.1969 radiossa lähetetyssä Kommunikaatiokonsertti II:ssa Hector&Oscar esiintyivät (valveilla ollen) M.A.Nummisen, Kaisa Korhosen sekä Aulikki Oksasen ohella. Päivää tätä aiemmin oli äänitetty Columbialle Päivi Paunun ja Hectorin yhteissingle 'Liian paljon, liian vähän' / 'Hassu huilumies'. Sen biisit ovat myös Paunun albumilla 'Päivi' (1969, Columbia 5E 062-34008 tai EMI 5E 048 50454). Taustalla molemmissa kappaleissa on Seppo Rannikon johtama orkesteri, A-puolella on mukana mm. Hasse Walli. 'Liian paljon...' oli Glenn Campbellin 'Less Of Me' ja B-puoli Beatlesin 'Fool On The Hill'. Molemmissa kappaleissa on Hectorin sanoitus.
Hector&Oscar -duo oli ammattitaitoinen ja kysytty pari näiden kahden naisartistin säestäjiksi. Kuuluupa voimakaksikon historiaan jamihengessä Natsalla (?) pystyyn pantu yhteiskeikka Päivin, Ankin ja Katri-Helenan kanssa.
Edellinen sivu Seuraava sivu