Hector toimi vuoden 1995 ajan Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnistina ja kirjoitti kymmenkunta osin hämmästyttävänkin pisteliästä artikkelia, joissa annettiin keppiä ajassa esiintyvistä epäoikeudenmukaisuuksista niin oman alan edustajille kuin kirkolle itselleenkin. Tampereen teatterikesän 1995 järjestämään Eva Dahlgren -produktioon Kuka sytyttää tähdet Hector teki neljä käännöstä. Muita suomentajia olivat mm. Juice Leskinen ja Liisa Ryömä. Esityksen tuottajina olivat Tiia Louste ja Tiina Weckström.
Eräs Hectorin työllistäjistä, Radio City täytti 1995 kymmenen vuotta. Sen kunniaksi se julkaisi koostelevyn, joka sisälsi vuosien varrelta mm. mainoksia, haastatteluja, tunnareita ja uutispätkiä sekä muutaman Radio Cityn ohjelmissa livenä esitetyn kappaleen. Näiden biisien joukossa on ohjelmasta Hotelli Hannikainen Hectorin ja Matti Pellonpään yhdessä versioima, ’Yhtenä iltana’ –albumin bonusbiisi ’Näin on’. Heikin mukaan vastaavia esityksiä ei yleensä hänen ohjelmissaan ollut, joten poiminta on kahdessakin mielessä harvinainen.
Parin seuraavan vuoden aikana ryöstäytyi taas varsinainen kokoomien tulva valloilleen. Kataloginsa CD-painosten täydennyksenä Love laski liikenteeseen Hector-albumin ’Singlet 1975-78’ alkuvuodesta 1996. Nimensä mukaisesti se on kattava kokoelma Heikin Lovelle levyttämistä sinkuista ja puolustaa hyvin paikkaansa.
Enemmänkin ryöstöviljelynpuolelle ja tavaratalojen massamyyntiin menivät sitten Fazerin kokoomat ’20 Suosikkia – Lumi teki enkelin eteiseen’ (1996) sekä ’20 suosikkia - Yhtenä iltana’ (1997). Kattavampi kooste oli vielä 1996 Valittujen Palojen lanseeraama 3 CD:n kokoomaboxi ’Hectorin Parhaat’. Muita näiden aikojen tuotoksia ovat nuottikirja ’Asfalttiprinssi’ sekä kuriositeettina Sir Elwoodin hiljaisten värien cover 'Jos sä tahdot niin'.
FST teki 1996 Ankista musiikkipitoisen henkilökuvan, jossa myös Hector on mukana. Tuon ohjelman erikoisuus on heidän yhdessä esittämänsä laulu (katkelma) 'Hermanni ja Miina’, joka on peräisin jostain vanhasta nauhoituksesta.
Heikin puolivuosisatakin täyttyi, mutta millään äänitteellä tätä tapausta ei sinänsä juhlistettu. Radio kuitenkin lähetti 18.4.97 Holle Holopainen isännöimän ja Telle Virtanen emännöimän kolmituntisen ohjelman Iso mies – Hector 50 v Hotelli Parkista Käpylästä.
Varsinaisella levytysrintamalla oli jälleen melko hiljaista, mutta pinnan alla oli alkanut jo kuplia. Hector, Pave Maijanen ja Kirka Babitsin olivat siis jammailleet yhdessä useiden vuosien ajan Vuokatin Katinkullassa järjestetyissä Back to the Sixties -tapahtumissa. Televisiossa tuosta tapahtumasta oli nähty näytteitä 1995 vuoden lopulla parissakin Kauan soiva kuuskytluku –ohjelmassa. Molemmissa esiintyi Hector, jälkimmäisessä myös Cumulus.
Hectorinkin uran käynnistymiselle ratkaisevan sysäyksen antaneen rautalankayhtye The Strangers:n perustajajäsen ja rumpali Ande Päiväläinen oli yksi noiden päivien ideoijista. Hän kokosi ryhmänsä vuoden 1996 tapahtumaan ja muukalaiset alkoivat ratsastaa jälleen. Talvella laulusolistiksi kutsuttiin Hector.
Ulkomailla asuvan komppikitaristi Jorma Tuomisen paikan The Strangers:ssa peri Hasse Walli, joka myös toimi tulevan levyn puuhamiehenä. Muut ryhmän alkuperäisjäsenet ovat Jussi W. Itkonen (kitara) sekä Kari Bergström (basso). Levyttämään joukko kosketinsoittaja & sneppaaja Speedy Saarisella vahvistettuna siirtyi loppukesällä 1997 Mäkkylään A.Vuorisen autotalliin.
Autotallissa syntyi vanhan radion kuunnelmasarjan mukaan nimetty albumi 'Nimeni on Cox', joskin joitain osuuksia tehtiin Hectorin mukaan myös Finnvoxissa. Muistoja herättävällä (kuunnelmasarjan tunnusmelodia) nimikappaleella 'Coxtrot' viheltää Kai Lind.
Levyllä on mukana on pari solistista raitaa ('Meikäläinen vaan' eli versio Jack Clementin hitistä ' It'll be me' sekä Hectorin itse tekemä kappale 'Kolmonen ja mä'). Näissä lauluosuudet hoitaa Hector, jota kuullaan lisäksi kitaristina omassa biisissään 'Hassukävely'. Levyn kolmentoista kappaleen joukossa on myös Juha Vainion kappale ’Poliisi’, jonka Hector tulkitsi muutama vuosi aiemmin Radio Mafian Vainio –tribuutilla.
The Strangers jatkaa edelleen keikkailua. Rundi Hectorin "nuorennetun bändin" lämmittelijänä toteutui jo keväällä 1998. Yhteistyötä kuultiin tuona vuonna mm. Down by the Laiturissa sekä Back to the Sixties -tapahtumassa.
Syksyllä 2000 The Strangers koki miehistönvaihdoksen. Hasse Walli korvautui toisella tutulla nimellä, sillä kitaraan tarttui Antero Jakoila. Häntä oli pyydetty mukaan jo parisen vuotta aiemminkin, mutta vasta nyt "…alkoi toinen kierros", kuten Jakoila asiasta toteaa. Ensimmäinen yhteinen keikka oli marraskuun 2000 puolivälissä Keskon henkilökuntajuhlissa jäähallissa. Siellä suksee oli kova, pääesiintyjänä Leningrad Cowboys Linda Lampeniuksella vahvistettuna.
Hectorin oma bändi siis koki nuorennusleikkauksen, sillä nyt olivat mukana kitarassa Janne Lehto, rummuissa (Ultra Bra) Antti Lehtinen sekä bassossa Anssi Wäxby. Down by the Laiturin tv-esityksessä taltioitui kappale ’Laura’.
Televisioidussa Suomi-Ruotsi maaottelukonsertissa syksyllä 1996 oli mukana kolmikko Hector, Pave ja Kirka. Ande Päiväläinen vastasi myös Suomen jääkiekon MM-kisojen ohjelmapuolesta 1997. Hän houkutteli tuon Katinkullassa alkunsa saaneen kolmikon vahvistettuna Pepe Willbergillä kutsuvierasgaalaan Hartwall –areenalle. Siellä kvartetti esitti 10 minuutin ohjelmiston (’Daa-da daa-da’ sekä potpuri ’Saat miehen kyyneliin – Hetki lyö – Pidä huolta – Ake, Make, Pera ja mä’) ja ensimmäisen kerran toteutui tuleva Mestarit –konsepti. Tämäkin gaala dokumentoitiin tv:lle.
Seuraava vaihe idean kehittymisessä oli kesällä 1998 viisi settiä käsittänyt yritysesiintyminen taustabändin kanssa Nokian henkilöstölle. Jokainen keikka näistä jouduttiin tekemään reippaassa vesisateessa, mutta kun nokialaiset istuivat kiltisti paikallaan musiikkiin keskittyen, alettiin ymmärtää ryhmän todellinen potentiaali.
Ryhdyttiinkin suunnittelemaan yleisölle avointa keikkaa. Eri vaihtoehdoista valittiin Päiväläisen päätöksellä esiintymispaikaksi Hartwall-areena. Riski oli suuri, mutta se otettiin, ja suomalaisessa mittakaavassa kokonaisuudesta paisui ainutlaatuinen kokonaisuus. Managerin ohjakset hommassa annettiin Lasse Norreksen käsiin.
Keikka, nelikon "200-vuotiskonsertti" pääsi toteutusvaiheeseen lokakuun lopussa, 29.10.1998. Kokonaisuuteen kuului suunnitelma livelevyn tekemisestä sekä televisiotaltiointi MTV3:lle, joka esitettiinkin Remun alkuspiikin kera marraskuun 7. ja uusittiin seuraavan vuoden helmikuun alussa.
Konsertti oli menestys, Areenalle kokoontui 12.000 kuulijaa, ja alkunsa sai melkoinen Mestarit -buumi. Jatkoksi suunniteltiin suurimmille paikkakunnille suuntautunut, yhdeksän esiintymistä käsittänyt kiertue. Sitä pohjustettiin MTV3:n BumtsiBum -ohjelmassa tammikuun puolivälissä. Nelikko osallistui ohjelmaan, ja se keräsi kautta aikojen kanavan kaikkien aikojen kolmanneksi suurimman katsojamäärän, n. 1.7 miljoonaa katselijaa.
Kiertue alkoi Rovaniemeltä 1.2.1999 ja päättyi Turkuun Elysee-areenalle 18.2. Huhtikuussa tehtiin vielä kolmen keikan lisätempaus Mikkeliin, Lahteen ja Turkuun sekä kesällä keikat Joensuussa ja Kotkassa. Kaikkia näitä tapahtumia markkinointiin ja raportoitiin Internetissä Mestarit –kotisivulla.
Elokuun viidentenä 1999 laitettiin jälleen uusi vaihde päälle, vuorossa oli esiintyminen Helsingin Olympiastadionilla. Tässäkin tehtiin suomalaista musiikkihistoriaa, sillä koskaan aiemmin kotimainen yhtye ei ollut järjestänyt omaa stadionkonserttia. Ohjelmistoon lisättiin hittejä, joita ei oltu kuultu aikaisemmissa konserteissa, ja kuulijoille tarjottiin myös mahdollisuus etukäteen äänestää suosituinta tällaista biisiä. Siksi osoittautui Kirkan 'Kulman kundit'.
Stadionkonsertti veti n. 35.000 katsojaa ja kesti yli kolme tuntia, lämmittelijöinä toimivat Jean S sekä Steelpan Lovers. Yllätysvierailijoina lavalla kävivät Nipa Neuman sekä Remu Aaltonen. Esiintymislava oli suurin mitä kotimaisille esiintyjille on ainakaan toistaiseksi rakennettu, 60 metriä leveä ja 25 metriä korkea. Äänentoistolaitteita oli 200 000 wattia ja valotehoa 500 000 wattia. Stadionilla oli myös neljä videonäyttöä.
Seuraavaksi ryhmä suuntasi Göteborgiin, missä Suomi - Ruotsi yleisurheilumaaottelun oheisohjelmana oli 4.9. Globenissa pidetty konsertti. Sekin oli tunnelmaltaan hieno, mutta väkeä kerääntyi luonnollisesti Suomen keikkoja vähemmän, eli n. 2700 henkeä. Vielä kertaalleen joukkue koottiin lavalle, Hartwall Areenaan vuosituhannen vaihtumista juhlistavaan Millenium -konserttiin. Kuten yleensäkin koko Millenium -touhu Suomessa, tämäkin tapahtuma latistui, ainakin aiempiin konsertteihin verrattuna. Lähinnä tämä latistuminen koski yleisömäärää, joka jäi n. 3000 henkeen, muutoin ohjelmisto vedettiin täysillä läpi. Tämän esiintymisen jälkeen Mestarit siirtyivät ainakin toistaiseksi historiaan. Konsepti piirsi joka tapauksessa monta uutta jälkeä suomalaiseen viihde- ja musiikkihistoriaan. Se sai tottakai osakseen arvostelua, kadehdintaa ja jäljittelijöitä, mutta on jo nyt osoittautunut merkittäväksi, uraauurtavaksi teoksi. Ryhmä palkittiin Yllätys-Emmalla tammikuussa 1999 vuoden 1998 Emma -gaalassa. Otaksutuista miljoonatienisteistä jeesusteltiin iltapäivälehdissä, Tampereella nousivat Työmiehet lavalle, Leidit puettiin erivärisiin kretonkeihin, Eppu Normaali uskaltautui Areena-konsertteihin jne. Oman pienen osansa kakusta lusikoi useallakin tapaa marginaaliin lukeutuva joukkue nimeltä L-Ryhmä tehdessään neljän raidan CD:n ’Mestaajat Areenalla’ (Almost Live at Almost Wembley). Biisivalintoihin sisältyy mm. Hectorin ’Ake, Make, Pera ja mä’.
Eräitä kuriositeetteja ovat myös konseptia hyödyntäneet mainokset. Nelikko markkinoi tv:ssä ja lehdissä Fazerin musiikkikerhoa, ja Suomen Asuntotietokeskus julkaisi remonttivideon Mestarit Katolla: Teräskatteen asennus. Siinä Pave, Kirka, Pepe ja Hector asentavat Rannilan Classic -teräskatetta (chic).
Vielä vuodenvaihteessa 1999-2000 Mestarit olivat Hallikaisen ja Koivusalon vieraina 300. Tuttu jutussa. Tuolloin kuultiin biisi ’Rööperiin’ koko köörin esittämänä sekä Hectorin yksin laulamana hänen uudella ’Hidas’ –levyllään julkaistu ’Yksi pieni ihme’.
Varsinainen ’Mestarit Areenalla’ live tupla-albumi julkaistiin 1.2.99. Siihen on koottu suurin osa keikasta. Albumin tuottajana toimi Pave Maijanen, äänitys oli Jorma Hämäläisen ja Juha Siirilän käsialaa. Kannen suunnitteli Jouni Leskinen. Albumia on myyty satakuntatuhatta kopiota, mikä on tuplalta melkoinen saavutus. Se on myös näissä tilastoissa jonkin verran korkeammalla kuin yksikään Hectorin sooloalbumi. Lista -ohjelmissa esitettiin kappaletta ’Rööperiin’.
Taustamiehitys on seuraava: Koskettimissa Pekka Kuorikoski, Rummuissa Okko Laru, Kitaroissa Janne Lehto ja Jyrki "Muta" Manninen sekä bassossa Masa Maijanen. Torvia käytteli "Kallio Horns" eli Heikki Keskinen, Matti Lappalainen, Antero Priha ja Jukka Tiirikainen. Jousistossa lavalla & levyllä oli Radion sinfoniaorkesterin ammattilaisista koostuva "Orbis kvartetti" elikkä Kreeta-Maria Kentala, Jukka-Pekka Vikman, Torsten Tiebout ja Tuija Rantamäki. Levyn sovitukset on merkitty bändin ja mestareitten nimiin, jousisovitukset Maijaselle ja torvisovitukset Keskiselle.
Taustamiehitys on seuraava: Koskettimissa Pekka Kuorikoski, Rummuissa Okko Laru, Kitaroissa Janne Lehto ja Jyrki "Muta" Manninen sekä bassossa Masa Maijanen. Torvia käytteli "Kallio Horns" eli Heikki Keskinen, Matti Lappalainen, Antero Priha ja Jukka Tiirikainen. Jousistossa lavalla & levyllä oli Radion sinfoniaorkesterin ammattilaisista koostuva "Orbis kvartetti" elikkä Kreeta-Maria Kentala, Jukka-Pekka Vikman, Torsten Tiebout ja Tuija Rantamäki. Levyn sovitukset on merkitty bändin ja mestareitten nimiin, jousisovitukset Maijaselle ja torvisovitukset Keskiselle. Mestarithan laulelivat omia ja toistensa kappaleita yksin ja yhdessä. Hectorin biiseistä ovat levyllä mukana 'Palkkasoturi', 'Nostalgia', 'Lumi teki enkelin eteiseen', 'Ake, Make, Pera ja mä', 'Kaikki tahtoo rakastaa' sekä 'Koko hela maailma'. Lisäksi mukana on pari Hectorin uralle läheistä folkaikojen biisiä, joita kukaan nelikosta ei ole levyttänyt. Bossen ja Robertin 'Nellyn palmikko' oli ollut Paven ja Hectorin aikaisemmilla Back to the Sixties -keikoilla ohjelmistossa. Heikki ehdotti nyt sen mukaan ottamista, ja taustalle nimenomaan näiden keikkojen tapaan Maijasen mandoliinia. Toinen vastaava valinta oli Dylanin sävellys ' Tuulelta vastauksen saan'.
Pois jäivät monien välispiikkien lisäksi Heikin biisien osalta mm. kehnosti mennyt ’Takataan roos’ sekä tv-esitykseen taltioitunut harvinaisuus ’Vapaa maailma’. Muita leikkautuneita oli ainakin kaikkien Mestarit –konserttien alussa esitetty ’Please, Please Me’.
Edellinen sivu Seuraava sivu