Hectorin julkaisut jatkuivat Johannalla. Vuoden 1982 lopulla ilmestyi LP 'Hyvää yötä Bambi'. Siitä Heikki on itseään ja yhtiötä tarkoittaen todennut, että "kenellekään ei jäänyt levystä juuri mitään käteen". Vähän sama tunnelma välittyy kuulijallekin. Tekstit ovat käytännössä tajunnanvirtaa, sillä Hector halusi kokeilla uutta, assosiatiivista tekotapaa: Sävellykset ja laulujen ideat olivat studioon mentäessä valmiina, mutta sanoitukset kirjoitettiin vasta studiossa levytyksen aikana. Sävellyksissä on paluuta aiempaan, ainakin kosketinsoittimien ylivalta puuttuu tästä toteutuksesta.
Levyn päätös 'Valtiaat' jyhkeine sovituksineen vaikuttaa mietityimmältä biisiltä. Avauksessa 'Mistä on kymysys?!?' voidaan puolestaan kuulla jo viitteitä tulevista soundeista, mutta muutoin homma on hieman hakuammuntaa. On mainittu, että kappale 'Piironkinjalka' kertoisi Matti Pellonpäästä. Hän on kyllä antanut siihen vaikutteet, mutta muuta tekemistä ei Peltsillä asiassa ole. Hectorilla ja Pellonpäällä oli tuohon aikaan muutoin paljonkin yhteistä tekemistä, mm. tv-sarja Casino, jonka sketseissä Hectorkin näytteli. Peltsillä oli kertomus ravintola Kosmoksen narikasta, jossa hän oli ollut yhdessä Vesa Vierikon kanssa. He olivat puhuneet keskenään "sorauttelemalla", ja tätä puhetyyliä Heikki lainasi 'Piironkinjalka' -biisiinsä. Singlenä albumilta ilmestyi juuri tämä ’Piironkinjalka’ ja se myös esitettiin tammikuun 1983 Iltatähdessä. Pikkukiekon kääntöpuolella oli ’Kultainen noutaja’, joka on Jakoilan Knopfler -tyyliin soittama tarina - niin aina. Taustalla albumilla ovat Vesa Aaltonen, Jukka Hakoköngäs, Antero Jakoila, Harri Merilahti, Upi Sorvali ja Nono Söderberg. Tämä bändi myös keikkaili sekä 'Eurooppa', että 'Bambi' -levyn tiimoilta. Taustoja laulavat Lazlo Varga, Jokke Seppälä ja Jukka Hakoköngäs. Tuottajana toimi nyt Pedro Hietanen. Äänittäjät olivat Markus Vikstedt ja Risto Hemmi loka-marraskuussa 1982 Finnvoxissa. Kannen idea oli tuttuun tapaan Hectorin.
Jakoila oli tekemässä samaan aikaan Nurmion 'Punaista planeettaa' samassa studiossa ja muistelee "vaihtaneensa sessiosta toiseen". Nurmion tuotanto tuntui myös mielenkiintoisemmalta, sillä "…Marja-Ahon kanssa hehkutettiin, että me tehdään kunnon levyä…", ja enemmän klassikkohan 'Punaisesta planeetasta' kieltämättä tuli.
Samalla miehityksellä toteutettiin 1983 erillisessä sessiossa vielä Johanna -singlebiisi 'Kainot pojat', jonka B-puolelle otettiin 'Bambilta' kappale 'Krokotiili pois Niilistä'. Jakoilan osalta tämä sinkku oli päätepiste pitkälle yhteistyölle Heikin levytyksissä. Muut hommat alkoivat näihin aikoihin painaa päälle etenkin Anneli Saariston säestyksen ja flamencoon perehtymisen muodossa, lisäksi hän suunnitteli Espanjaan lähtöä. Liiasta treenauksesta seurasi kaiken kukkuraksi vakava jännetuppitulehdus, joka piti miehen sivussa pitkän aikaa. Ehkäpä myös Heikin ryhmään seuraavalle levylle liittyvä Peter Lerche haki soittotyyliltään hieman toisentyyppistä kollegaa. Näistä syistä johtuen Jakoila vetäytyi Hectorin jutuista sivummalle. Jokin satunnainen duo-keikka 1980-luvun lopulla, Jakoilan soololevy sekä viime aikojen Strangers’ien kokoonpano ovat toki olleet poikkeuksena.
Seuraavaan äänitykseen 19.6.84 ryhmä astelikin sitten hieman eri koostumuksessa, sillä singlellä 'Takorautaa' / 'Ake, Make, Pera & Mä' ovat mukana Aaltonen, Hakoköngäs, Pekka Korhonen, Jokke Seppälä ja Nono Söderberg sekä A-puolella Pave Maijanen. Sinkku tehtiin Höyläämöntiellä, nykyisen Sun Studion tiloissa Beta-merkille. Esittäjäksi merkittiin Hector & Toeloe Strings. Sovittajana biiseissä on Jukka Hakoköngäs.
'Takorautaa' oli uusi biisi ja ehkä jollain rennon löysällä tavalla jatkumoa 'Bambille'. 'Ake, Make...' on puolestaan studiolive -kierrätys tästä Hector-klassikosta. Se on tehty hitaammalla tempolla, kaiutettuna ja jyhkeillä soundeilla. Kuitenkin se putoaa melko tavalla samaan uraan kuin vanhakin tulkinta. Tuottajana sinkulla toimi Pave Maijanen, jonka muistikuvan mukaan A-puolen "spesiaali juttu" oli erikoinen leikkaus rumpufillistä choruksiin. B-puoli oli enemmänkin kokeilu tai sitten täyte, koskapa sen tekemisen motiivit ovat jääneet Maijasellekin hämäräksi. Pave oli nyt ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa mukana Hectorin sessioissa. He olivat ensi kertaa kohdanneet jo Maijasen Kopet –aikoina. Pave muistelee lämpimästi tulleensa Ylen kavereiden kyydissä PopPop –ohjelman nauhoituksista Helsinkiin. Mukana oli ohjelman juontaja, "jo tuolloin iso stara Hector", jolta oli riittänyt kannustusta nuorelle aloittelijalle.
Vuoden 1981/82 vaihteessa Hector oli vaihtanut vakituisen työpaikkansa radiosta TV1:n viihdetoimittajaksi. Jo mainittu Tuubi oli näkyvin työ, jonka päätyttyä elokuussa 1983 jatkona oli kesäkuuhun 1984 saakka jatkunut Casino (mukana mm. Matti Pellonpää ja Appo Hurula). Erikseen Casino -kuriositeettina lienee mainittava ohjaus Dingon ensimmäiseen tv-esiintymiseen toukokuussa 1984 (studiopätkä 'Sinä ja minä' ). Muista ohjelmista muistettakoon Nuotit hukassa sekä myöhempi Kamoon - kielet poikki. Perjantaiteatterissa (1982) Heikki oli mukana ja toimi myös vuoden 1985 Euroviisukarsintojen tuottajana/toimittajana.
Lokakuussa 1986 alkanut ohjelmasarja Studio Studio aiheutti välillä melkoista meteliä, sen juontajaparina olivat Liisa Akimoff ja Freeman. Tämä sarja kesti toukokuuhun 1988 saakka. On myös muutamia sellaisia ohjelmia, joiden esitystiedoissa on merkitty musiikin olevan Heikin tekemää. Tällaisista esimerkkeinä Kiertue (1982), Arska (1983) tai Piip-Show / Vihellys –tv (1986). Nämä ovat kuitenkin merkitykseltään marginaalisia, sillä Heikin mukaan niissä saattaa olla jotain pieniä hänen tekemiään pätkiä taikka sitten vain pelkkiä hänen tekemiään musiikkivalintoja. Eräs pitkään vaikuttanut Heikin valinta oli kappaleen ’Tuhannen markan seteli’ poimiminen Leevi and the Leavingsien esikoisalbumilta urheiluruudun tunnariksi. Huomattavasti tärkeämpiä tämän ajan tuotantoja ovat sen sijaan Lauri Törhösen elokuvien taustalle sävelletyt musiikit. Niitä on kaikkiaan kolme: Palava enkeli (1983), Riisuminen (1985) ja Jään kääntöpiiri (1986). Viimeksi mainittuun liittyy vielä eräs erikoisuus. Hector paitsi sävelsi elokuvan teemamusiikin myös sanoitti sen, ja kappaleen tulkitsi studiossa Hande Tuomari Nurmio. Tarkoituksena oli tehdä nauhasta elokuvan puffisingle, mutta tämä ajatus ei toteutunut ja nauha jäi käyttämättä.
Näiden ohella on Heikin mukaan vielä joitakin televisioelokuvia, joihin hän on säveltänyt musiikin, tällainen on ainakin aiemmin mainittu Kiertotie onneen. Pari omaakin tv-esiintymistä näihin aikoihin oli, ainakin syyskuussa 1982 Rauhanlaulu 2 –ohjelma, huhtikuussa 1983 Väärän kuninkaan päivä sekä tammikuussa 1985 jakso Peter von Baghin ohjelmasta Suomi-pop 1958-1968, jossa Hector esiintyi ja oli haastateltavana. Mainittakoon vielä yhtenä vuoden 1984 tapahtumien lisäyksenä Finnlevyn puolivillainen koostekasetti 'Hector - Juice Leskinen'.
TV1:n viihdetoimituksen toimittajan ja tv-ohjaajan työ vei näihin aikoihin siis pääosan ajasta, eikä esimerkiksi keikkoja ollut paljoakaan. Vuosi 1985 oli materiaalin keruuta tv-työn ohella seuraavaa albumia varten.
Tuon LP:n äänittivät Timo Toikka ja Jari Vainio Topsonic -studiossa lokakuussa 1985. Tuottajana oli Hector sekä jossain määrin Otto Donner, jonka rooli tuli näkyviin lähinnä tuotannon loppupuolella, Hectorin lauluosuuksien ohjaajana.
'Hectorock II' tehtiin Dove -merkille. Hector tiedusteli Donnerilta vaihtoehtoja Johannan jälkeiseksi julkaisukanavaksi ja sai vastauksen "..keksi vaikka sitten oma levymerkki...". Ilmeistä Love -nostalgiaa henkivä ilme syntyikin Heikin omasta kynästä Love -yhtiön logoa ja nimeä muuntamalla. Alkuperäisen 'Hectorock II' -albumin musta etiketti on muutoinkin layoutiltaan samankaltainen kuin ’Kadonneet lapset’ –levyssä. Kotelo on Erik Uddströmin käsialaa. Takakannessa lausutaan 20-vuotisen uran seuraamisesta yleisölle kiitokset ja toivotetaan uudet ystävät tervetulleiksi jatkuvalle matkalle. Siellä on myös selkeä kuvallinen viittaus läpimurtoalbumeihin 'Hectorock I' ja 'Herra Mirandos'.
Hector on silti todennut, että vaikka 'Jäävalssin jälkeen' on albumin avainbiisi, on se samalla ainut 'Hectorock I':n liitettävissä oleva kappale. Levy tehtiin siten, että Hector kuvaili bändille biisit tyyliin "…tässä on tällainen maisema…". Tämä myös kuuluu toteutuksissa, joista voi poimia monia melko suoria vaikutteita. Levyllä päästellään välillä Springsteenin kliseiden tyyliin (’Ylitse yön’, ’Kuka sinä olet?’), välillä mennään Knopflerin hengessä (’Olkoon niin’), ja niin edelleen.
'Poltettu maa' sai innoituksensa SPR:n ja YLE:n Afrikka -konsertissa Eva Dahlgrenin osuudesta, ja myös siinä vaikutteet kuuluvat selkeästi. Erityisesti tässä biisissä lopullinen tulkinta muuttui Donnerin ohjeiden myötä.
’Paha päiväkirja’ kakofoniaäänineen puolestaan lähenee 'Bambi' -soundia. Surrealistisine, unimaisine teksteineen se näin jälkikäteen tarkasteltuna muodostaa siltaa ’Euroopasta’ ja ’Bambista’ tulevaan ’Nuku idioottiin’. Singlenä julkaistiin ’Jäävalssin jälkeen’ / ’Kuka sinä olet’. Albumilla on kaksi lainabiisiä. ’Varpunen jouluaamuna’ on Otto Kotilaisen ja Zacharias Topeliuksen tuttu joululaulu, johon on saatu mielenkiintoinen sovitus. Toinen laina, ’Niin vähän on aikaa’ on Otto Donnerin vanha sävellys Matti Rossin runoon. Hector halusi kokeilla sitä, mutta aiemmasta, Pepe Willbergin toteutuksesta poikkeavalla tavalla. Tulkinnasta tuli vähintäänkin hyvä, mutta ehkä sovitusta jyskyttävine syntsätaustoineen olisi voinut vielä virittää.
Miehitys levyllä oli seuraava: Vesa Aaltonen (rummut), Jukka Hakoköngäs (koskettimet), Peter Lerche ja Nono Söderberg (kitarat), Jone Takamäki (saksofoni) ja Häkä Virtanen (basso).
Nono joutui sessioiden aikana siirtymään sivuun "silloisen musiikillisen asenteensa takia". Aiemmin mainittuun kappaleeseen 'Olkoon niin' Hector pyysi tekemään haluamansa Knopfler -tyylisen ilmeen. Tähän ei blues/jazz -profiilistaan kiinni pitänyt Nono suostunut todeten, että "…minä soitan Nono Söderberg -soundilla ja Mark Knopfler Knopfler –soundilla…". Tämä ei uusia sävyjä etsineelle Heikille riittänyt tai pikemminkin riitti ja Nono lensi jengistä ulos. Korvaamaan tuli Peter Lerche.
Edellinen sivu Seuraava sivu