Kesällä 1975 oli vuorossa ensimmäinen Love-albumi, teemallinen kokonaisuus ‘Liisa pien’. Toukokuun Soundissa Hector kertoi etukäteen musiikillisesta suunnasta seuraavilla tavoilla: "...Folk-linja, joka kaikilla aiemmilla levyillä on ollut päällimmäisenä, murenee aika lailla. Pyrin siitä ihan tietoisesti eroon. Musiikki on rakenteellisesti vaikeampaa ja bändin osuutta painottavaa..." ja "...Meidän nykyinen musiikkimme ei saa värittyä Bergströmien keinoilla. Haluan, että tästä tulee sen verran erityyppistä, että tämä on myös tunnistettavissa uudeksi musiikiksi...". Albumista tulikin yhtenäinen, hyvin harkitusti tehty kokonaisuus. Se oli vaativa työ, sillä ote oli melkoisen progahtava. Mukaan otettiin biisejä mm. Procol Harumilta, ‘As Strong As Samson’ eli ‘Kuin Juudas’, King Crimsonilta, ‘Epitaph’ eli ‘Tuulet kirkuu hautoihin’ ja Cat Stevensiltä, ‘Sad Lisa’ eli ‘Surullinen Liisa’. Kaikki tulkintoja, jonka tasoisia eivät juuri muut kotimaiset ryhmät ole vinyylille saaneet tarttumaan. Mukana on myös Pekka Aarnion Guldgurkorna ajoilta tuttu 'Antti-Juhani'. 'Trullilaulu' oli alunperin tilaustyö edellä jo mainittuun Veikko Vienoja -dokumenttiin, sen levytti myöskin Anki 1975. Tekstien osalta ‘Liisa pien’ on Hectorin tuotannossa kantaaottavin albumi, poliittinen ja paatoksellinen kokonaisuus. Päähenkilönä on taustansa unohtanut, hienostorouvaksi päätynyt työläistyttö. Nimibiisin henkilöllä on vastineensa todellisuudessa, joskin tarinaa on melkoisesti dramatisoitu.
Biisejä treenattiin keväällä, suuri osa oli valmiissa muodossaan huhti- toukokuussa. Lopullisesti idea loksahti kohdalleen vappuna, vappumarssin jälkeisissä tunnelmissa. Tuolloiset fiilikset purkautuivat kappaleeseen 'Norsunluutorni', jonka syntyminen oli avain koko albumin sisällölle.
Kappaleet äänitettiin kolmessa jaksossa, pääosin heinäkuussa Marcus Music -studiolla Tukholmassa. Aluksi studiossa työskenneltiin puolentoista viikon jakso, jonka jälkeen vielä erikseen pari päivää kitara- ja lauluosuuksia varten. Kolmannella käynnillä tehtiin loput lauluosuudet. Taltiointi oli sangen suoraviivainen. Hommaa oli keikkabändin kanssa päästy pohjustamaan, ja tämä helpotti studiotyöskentelyä. Levyllä siis soittaa mainittu bändi, 'Antti-Juhani' -biisillä on vierailijana Paroni Paakkunainen kanteleen kanssa.
Levyn tuotti Heikin pomo radiosta, eli Otto Donner. Liekö ensisingle Lovelle ollut enteellinen, sillä "…Kun sitten tuli minun vuoroni laulaa taustojen päälle, aloin mennä jotenkin kipsiin. – Minä en yksinkertaisesti ollut vielä valmis yhteistyöhön niin hyvän tuottajan kanssa…" (Uusi Laulu 1/76). Heikillä oli siis laulun kanssa ongelmia, studiokäyntejä vaadittiin useita, ja lopulta Donner jopa kompensoi falskeja kohtia suoraan nauhurilla – tekniikka, joka ei liene kovin tavanomainen. Homma kuitenkin onnistui, eivätkä vaikeudet valmiilla albumilla kuulu.
Kaikkiaan Heikin mukaan hommassa oli nyt ensimmäisen kerran "satsaamisen makua". Marcus -studion oma kalusto oli levytyksessä käytössä, siellä saatiin tuohon aikaan urku- ja kitarasoundi, joka oli parempi kuin missään muualla. Hiukan myöhemmin esimerkiksi Tabula Rasa levytti samassa paikassa, ja onkin mielenkiintoista, miten samantyyppinen bändien sointi näiltä osin on.
Albumi sai runsaasti kriitikoiden kehuja, mutta kaupallisesti se ei menestynyt edeltäjiensä tapaan. Varsinaista singleä ei albumilta otettu. Alkuperäisen albumipainoksen erottaa poikkeuksellisesta, mustasta levyetiketistä.
Levytyksen jälkeen bändi ei juurikaan keikkaillut ja se hajosi keväällä 1976. Ikään kuin LP:tä täydentämään ilmestyi singlenä kuitenkin vielä samanhenkinen, lokakuinen Syksyn sävel 76 -kappale ‘Pikku Juulia’. Kisassa se oli seitsemäs. Se toteutettiin muutoin vanhalla miehityksellä, mutta bassoon tarttui Leivon sijasta Häkä Virtanen. Sinkun B-puolelle otettiin ’Liisa Pien’ –biisi ‘Lasikevät/Surullinen Liisa’
Vuoden 1976 alussa oli suunnitelmissa kaksikin uudenlaista albumia. Toinen oli Dan Aderssonin runoihin pohjaava levy, elikkä idea 'Ruusuportista', joka toteutui sittemmin vuonna 1979.
Toinen oli julkaisu, joka olisi kreditoitu yhtyeelle Hec and the Helmets. Sen työnimenä oli 'Sydänten kaatopaikka', samanniminen biisihän julkaistiin myöhemmin 'Eurooppa'-albumilla. Tarkoituksena oli tehdä diinaribiiseistä koostuva, parodiapohjainen nostalgia-albumi, jonkinlainen "urbaani ‘Maalaispoika oon’ ". Hectorin lähipiiri ei kuitenkaan kiljahdellut riemusta ajatuksesta kuultuaan, ja Cisse Häkkisen keväinen ‘Teendreams’ pudotti ilmestyessään lopullisesti pohjan moiselta ajatukselta.
Suunnitelmat siis muuttuivat, mutta huumoripohja ja nostalgia pysyi. LP ‘Hotelli Hannikainen’ oli tavallaan paluuta Hector&Rudolf -aikaan. Ideoinnissa oli mukana Antero Jakoila, joka myös teki albumin sovitukset yhdessä Hectorin kanssa. ‘Hotelli Hannikainen’ äänitettiin keväällä 1976 Finnvoxissa ja se ilmestyi kesällä. Finnvoxiin päädyttiin, koska soundillisesti ei katsottu tarvittavan mitään erikoista. Albumi olikin enemmän "urbaanin kantrihenkinen biisikokoelma" ja "suorituspaineiden laukaisija", kuin kovin vakavahenkisesti otettava kokonaisuus.
Soittajia on mukana suuri joukko: Antero Jakoila (kitarat, mandoliini), Hector (laulu, kitarat), Ande Päiväläinen (rummut), Häkä Virtanen (basso) sekä Pekka Pöyry, Roope Koistinen, Esa Kotilainen, Seppo Hovi, Rauno Lehtinen, Janne Ödner, Heimo Holopainen, Roy Rabb, Eeki Mantere, Pirjo Bergström, Ronnie Österberg ja Harri Saksala. Taustakuoroissa ovat Freeman ja Maarit.
Mukana on Hectorin omia kappaleita sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi on kaksi Dylanin biisiä: 'Kun tein suurteoksein' ('When I Made My Masterpiece') ja 'Hei leidi hei' ('Lay Lady Lay') sekä Pugh Rogefeldtin sävellys 'Snadi kundi stadista' (’Jag är en liten pojk’). Englanninkielisiä sanoituksia on neljä. Sinkkuina julkaistiin 1976 ‘Jokamiehen fjonga’ / ‘Snadi kundi Stadista’ ja ‘Kaipaava haavanlehtinen’ / ‘Hannikaisen baari’. Albumista on eri kansiversioita. Alkuperäispainoksen erottaa etukannen kuvasta. Siinä Heikin kravatti on sinapinkeltainen, ruskeakuvioinen.
Lokakuun alun Syksyn sävel 76:een Hector värkkäsi vielä biisin ‘Lola’. Siitä tehdyn singlen B-puolelle otettiin ‘Hotelli Hannikaiselta’ kappale ‘Tuu takaisin’. Gramexin tietojen mukaan ‘Lolan’ esittäjäryhmä on samaa joukkoa kuin albumillakin, eli Hectorin ohella Freeman, Holopainen, Hovi, Hurmerinta, Jakoila, Päiväläinen ja Rabb. ’Anna mulle Lovee’ –boxin tekijöiden tekemä selvitys asiasta kertoo, että väitetty miehitys on vain kopio A-sivulta ja todellisuus on toinen: rummuissa Vesa Aaltonen, steel-kitarassa Roy Rabb, kitarassa Jakoila ja stemmoissa Merja Lehtimäki. Tätä tulkintaa tukee myös Heikin muistama täydennys, eli alttonokkahuilua soittaa Matti Bergström. Basso ja koskettimet ovat salapoliisityössä vielä tunnistamatta, ja viimeinen sana asiassa jääkin tässä yhteydessä arvoitukseksi. Syksyn sävel –kisa tuotti sijoituksen 8.
Vuoden suuri hitti oli kuitenkin yhä edelleenkin kansalaisia kiusaava Freemanin 'Ajetaan tandemilla'. Freeman, eli Leo Friman oli Hectorin Hämeenlinnasta lähtöisin oleva lankomies, jolle Heikki tarjoili paitsi tämän tekstin, myös tukun muita vastaavia tuotoksia, sellaisia kuin ‘Kaksi lensi yli käenpesän’ taikka ‘Mopetilla maailmalle’. Heikki on todennut, että näinä aikoina tietyt sanoitukset olivat tyyliltään aivan päättömiä, ja että Freemanin kautta pystyi kanavoimaan lauluihin tunnelmia, jotka olivat – jollei landelaisia - niin ainakin ei-stadilaisia. Heikki jäi syyskuun alusta radiosta vuoden virkavapaalle ja heittäytyi keikkaelämän syövereihin. Alku tälle oli syksyinen 10-vuotisjuhlakiertue Hectour -76. Vielä virkavapauden koittaessa ei tarvittava miehistö ollut täysin koossa, mutta Hectour Bandiin tulivat mukaan Hectorin ja Freemanin ohella Antero Jakoila, Hasse Walli, Kaitsu Westerlund, Holle Holopainen sekä hänen suosituksestaan Wando Suvanto. Freemanin armeijaan menon lykkäys, taikka paremminkin lykkäyksen viipyminen, oli myös jopa vaarantaa koko kiertueen. Kokonaisuus oli nyt edellistä maanläheisempi ja ohjelmisto paitsi läpileikkausta siihenastisesta urasta, myös kooste Heikin suosikkibändien numeroista. Esimerkkinä Bowieta, Dylania, Beatlesin 'No Reply', Shadowsien ‘The Rise And Fall Of Flingel Bunt’, ‘Palkkasoturi’, 'Lumi teki enkelin eteiseen’ jne. Freemanilla oli kokonaisuudessa oma settinsä. Esiintymisasuina olivat "Hotelli Hannikaisen univormut", mustat teryleenihousut ja kellastuneet nailonpaidat, pienisolmuiset sinapin ja ketsupin väriset krakat sekä tennarit. Rundi starttasi 19. marraskuuta ja eteni suosiollisissa merkeissä. Avauskonsertti Kärsämäen lavalla veti enemmän yleisöä kuin superbändi Hurriganes, Tampereella oli hieman jäykkä tunnelma, mutta "virallinen" päätöskonsertti 15. joulukuuta. Helsingissä sai taas paljonkin kehuja. Tämän jälkeen oli vielä yksi esiintyminen Porvoossa, kaikkiaan Hectour käsitti 16 keikkaa.
Kiertuebändistä siirryttiin helmi-maaliskuussa 1977 pienen, mutta kuitenkin tuolloin yllätyksellisen ja merkittävän muutoksen kautta uuteen muodostelmaan, HEC:n. Eeki Mantereen ja Holle Holopaisen luotsaama Hullujussi oli mennyt jo alkukesällä 1976 päreiksi. Levymyynti oli tipahtanut, keikat olivat muuttuneet enemmän tai vähemmän kaoottisiksi kokemuksiksi ja miehistökin vaihtui – viime vaiheessa rummuissa oli Wando Suvanto.
Eekistä, Hollesta ja Hectorista oli tullut ystävyksiä heidän tutustuttuaan 1975 Jyrki Hämäläisen organisoiman Dean Martin Boozing Societyn ensikokoontumisessa. Hectorilta tuntui olevan veto pois solistisen uran kannalta, ja hän tunsi viehätystä lähteä ensi kerran kunnolla kiertämään keikoille. Tätä ajatusta oli jo pohjustettu Hectourilla ja niin vain yhtenä kauniina päivänä uudistettu bändi pantiin pystyyn ja HEC oli syntynyt (H.E.C. = Hector, Eeki & Co.).
Hasse Walli jäi joukosta pois, vaikka lupautui vielä hoitamaan tv-keikan tammikuun alussa. Kyseessä oli Iltatähdessä 1977 nähty esitys ’All Along the Watchtower’. Tammikuun alkupäivinä Eeki tuli mukaan ja tämä kuukausi pyhitettiin harjoittelulle. Ensimmäinen keikka oli Salossa helmikuun 25. päivä. Mukana olivat siis Hector, Eeki ja Holle, Wando Suvanto, Kaj Westerlund sekä Antero Jakoila.
Miesten ja musiikin lisäksi Hullujussin ideoita siirtyi nyt bändiin. Jakoilan sanoin "luovutettiin musiikista komiikkaosastoon", vaikka musiikillinenkin puoli oli kyllä vahvasti hanskassa. Westerlund ja Jakoila olivat hommassa vakavamielisimmin mukana. Westerlund teki bändille hienoja sovituksia, ja Jakoila puolestaan nautti saadessaan ladata sielunsa kyllyydestä. HEC kierteli lyhyehkön olemassa olonsa aikana suhteellisen paljon, kaikkiaan keikkoja kertyi n. 70. Rundeja tehtiin syrjäisemmilläkin seuduilla, joissa työttömyys, lama ja Ruotsiin muutto näkyivät ja kuuluivat. Rajun kontrastin tälle loi näihin aikoihin tapahtunut lällyiskelmän läpimurtautuminen. Ohjelmisto oli monipuolisen kirjava, aluksi pitkälti Hectouriin pohjaava. Mukana oli Heikin vakavampia biisejä, 60-luvun musaa sekä rock'n' rollia. Hullujussin kappaleista ’Rope ja Kake’ otettiin mukaan.
HEC:ä on myös kuvattu luonnehdinnalla "tenunenien partio". Heikinkin mukaan se oli melkoisen rankka ryhmä, joka rankkuus repi myös hänen omaa elämäntyyliään. Mutta jos viihdettä piisasi, oli kiertely ammatillisesti hyödyllistäkin. Kiertämisen tiiviissä rääkissä Hector joutui laulamaan paljon, sitä myötä ääni vahvistui ja siihen löytyi uutta pohjaa ja uusia sävyjä. Yhtyeen ensimmäinen single oli ‘Monofilharmoonikko’ / ‘Soudan pois’. A-puoli oli Harry Chapinin hitti ‘Six String Orchestra’ ja B-puoli Hectorin Euroviisukarsintoihin pyynnöstä tekemä kappale. Nämä levytettiin tammikuussa 1977 Finnvoxissa, äänittäjänä toimi Iain Churchess. Huomattakoon, että B-puolesta on tehty kaksi eri versiota. Tällä singleversiolla kapellimestarina toimi Antero Jakoila ja lauluosuuden hoiti Hector. Mukana on myös Eeki Mantere. Syksyisessä albumin versiossa toisena solistina oli Wando Suvanto, sessioiden pomo Kaj Westerlund ja Mantere tipahtanut pois kuvioista.
Lähinnä Hollen, Eekin ja Hectorin ideoimana alettiin maaliskuussa suunnitella "ohjelmallisten iltamien" -tyyppisiä juttuja. Normaalien keikkapaikkojen ohella esiinnyttiin sitten myös ravintoloissa muutamia kertoja. Huhtikuun alussa Alibissa näki päivänvalon kohtuullisen menestyksen saanut "estradishow" Alligaattoriooppera, jossa oli mm. mukana Marilyninä Helena "Hollen sisar" Lindgren. Hectorin hahmoja olivat musiikkikriitikko sekä supermanageri McLauchin. Show’ta esitettiin keväällä myös pari kertaa Turun Iskerissä.
Bändissä tapahtui pientä luonnollista poistumaa, kun Eeki Mantere jäi elokuussa keikoilta. Eeki oli ideoinut keväällä bändille mainossopimuksen Valion kanssa, ja tähän liittyi hänen esittämänsä hahmo - Kari Grandi, joka sai kesän keikoille myös oman lyhyen shown’sa. Orkesteri raahasi mehupurkkeja ympäri Suomen ja niitä jaettiin keikoilla janoisille. Keikoissa olleen tauon aikana Eeki kävi kuittaamassa mainosrahat, unohti epähuomiossa tyystin kertoa tästä muille ja painui rahojen kanssa Eurooppaan lomailemaan. Miehen soiteltua palattuaan ja kyseltyään keikoista, että "koskas lähetään...", oli enemmänkin kuin luonnollista, ettei lähtöä enää tullutkaan, vaikka asiat sittemmin sovittiinkin. Sopimukseen oli liittynyt myös musiikkikappaleen teko, mikä pykälä sittemmin täytettiin. Hollen mukaan K.W.Blomqvistin asunnon vessassa, "Studio Paskiksessa" HEC nauhoitti Valiolle 'Kari Grandi laulun', jonka silloisesta käytöstä mainoksissa tms. yhteydessä ei ole muistikuvaa.
Syksyllä Alligaattoriooppera esitettiin Nilsiän Tahkovuoressa ja Jyrki Hämäläinen halusi myös sen syyskuun Dean Martin Boozing Societyn kokoontumiseen Hesperiaan. Tuolloin olivat lavalla mukana vanhojen tyyppien lisäksi mm. Tapani Kansa, Jyrki Hämäläinen ja Markku Veijalainen. Hectorin tekemiä uusia hahmoja olivat supermanageri Melvin Barks sekä mentaalitieteiden kandi Bubi Ponsivuori. Show’ssa pidettiin Syksyn sävel –tyyppinen laulukilpailu, johon Hector teki korneja, "markan tekstejä".
HEC:n viimeinen keikka oli Mäntsälässä lokakuun kahdeksantena 1977, joskin uudelleenlämmittelykin on nähty. Tämä tapahtui Hollen kirjan Sähköbasso julkaisubileissä Tavastialla syksyllä 2000, jossa porukka esitti kolme kappaletta. Kyseisestä kirjasta voi muuten itse kukin hyvin täydentää HEC -tietämystään.
Yhtyeen LP, nimeltään yksinkertaisesti ‘HEC’ äänitettiin Loven uudessa studiossa aikajaksolla lokakuun loppupuolesta marraskuun puoliväliin, äänittäjä oli Paul Jyrälä. Ajatuksissa oli alkujaan live- tai studiolive –tyyppinen kokonaisuus, mutta normaaliin studioalbumiin kuitenkin päädyttiin. Se ilmestyi jouluksi 1977, ja porukka oli tuolloin jo hajaantunut. Albumissa on Hectorin uran kannalta hieman välityön makua, mutta se on silti hyvä dokumentti tästä bändistä. Levystä on otettu kaksi painosta, joista jälkimmäiseltä on tekijänoikeudellisista syistä poistettu Shel Silversteinin kappale ’Marie Laveaux’.
Monen sorttisista biiseistä poimintoina esimerkiksi Bowien ‘TVC15’ ja ‘The Prettiest Star’, Hectorin Pepe Willbergille tekstittämä ‘Ero’, ‘Six String Orchestra’/‘Monofilharmoonikko’ sekä Richard Harrisin tunnetuksi tekemä ‘Mac Arthur Park’ eli ‘Vanhan kirkon puisto’. Listasta löytyy myös Hullujussin biisin ‘Rope ja Kake’ pikkuveli ‘Rope ja Kake 77’. ‘Monofilharmoonikko’ on itse asiassa kevään singlen A-puoli ja siinä on mukana Eeki Mantere, vaikka tätä ei albumin krediteissä mainitakaan.
‘HEC’ -albumilta otettiin sinkulle ‘Roxette’ / ‘TVC 15’. Samaan aikaan julkaistiin myös jo uutta Hector-kokonaisuutta enteilevä single ‘Kissojen yö’ / ‘Palellaan yhdessä’. ‘Palellaan yhdessä’ on toteutettu HEC-miehityksellä. Se tehtiin kuitenkin omassa sessiossaan, eikä se ole HEC-LP:n ylijäämäraita, sillä kahta eri albumia vain äänitettiin samoilla studioajoilla. ’Kissojen yön’ taustalla onkin sitten kymmenen hengen joukko, Jakoilan ja Westerlundin ohella mm. Pedro Hietanen, Karoly Garam, Harri Merilahti, Pekka Pöyry sekä Ronnie Österberg.
Kesäkuun puolivälissä 1977 starttasivat Vanhalta Ohjelmakeskuksen Dylan-illat. Ohjelmakeskus järjesti näihin aikoihin teemallisia konserttikokonaisuuksia, joista nämä paisuivat kokonaiseksi rundiksi. Runkobändinä oli ryhmä Antero Jakoila, Hasse Walli, Olli Haavisto, Juha Tikka, Ronnie Österberg ja Jukka Gustafsson. Illat jatkuivat aina marraskuun puoliväliin asti. Hector oli mukana, lentäen välillä keikoille työkiireiltään porukan bussin perässä. Virkavapaus radiosta oli nimittäin päättynyt syyskuun myötä ja paluu Ennenkuulumattomien ja Pop eilen – tänään -ohjelman pariin oli koittanut. Kiertueella Hector esitti mm. biisejä 'Just Like A Woman' ja 'All Along the Watchtower'. Kiertueelta tehtiin nauhoituksia, ja ainakin joidenkin artistien osuuksia on säilynyt – niitä kuultiin mm. Jee Jee Jee -radio-ohjelmasarjassa.
Yksi vuoteen 1977 liittyvä kuriositeetti on vielä tuolloin julkaistu Pekka Pohjolan ’Keesojen lehto’. Pekka soitti albumia tehdessään Lontoosta Heikille tuskastuneena ja pyysi tätä keksimään nimet sen kappaleille – näitähän olivat mm. ’Varjojen varaslähtö’, ’Oivallettu matkalyhty’ sekä ’Pääntaivutuksen seuraukset’ - osat ’Sulamaan jätetty kipu’ ja ’Nykivä keskustelu tuntemattoman kanssa’. Myös LP:n nimi on Heikin keksimä.
Edellinen sivu Seuraava sivu